perjantai 19. kesäkuuta 2020

Viittä vailla valmista

Tästä se ajatuksenpoikanen lähti.
 Eli tässä se edellisessä postauksessa mainittu plan B. 


Sametti on aina ollut materiaalina mieleinen, mutta pitkälti käytössä vain verhoissa ja tyynyissä - mutta entäpä jos... Piti soittaa yksi puhelu ja tsekata josko onnistuisin saamaan noita Svaneforsin verhoja toisen mokoman, tiesin nimittäin kenellä oli samanlainen satsi kuin itsellänikin.

Kerroin, että tein pienen kokeilun, ja että meinaa mennä hermo huonoon kuntoon harmaitten sohvien kanssa, koska ne veti kuin imuri kaikki kissankarvat kiinni itseensä. Ihan sama vaikka imuroit, vetelit samettiharjalla ja vielä teippiharjalla perään, siinä ne oli kuin tauti.


 Levittelin neljä verhoa sohvien päälle ja leikin ajatuksella - ja kun sain tiedon, että lisää verhoja tulee heti kun ehtii, alkoi verhoilijan metsästys. 

Melkoinen ero entiseen, niin ulkonäöllisesti kuin muutenkin. Samettisohva on kissan kanssa ihan äärettömän mukava, siihen ei ensinnäkään järin pahasti karvat tartu ja ne mitkä tarttuu lähtee tosi noileesti pois. Muutenkin "perstuntuma" on tosi mukava, sohvia on päässyt tässä jo jonkun aikaa testailemaan, tyynyt tuli melko nopeasti, runkojen päälliset sain eilen viimeisenkin. 

Maanantaina istuintyynyt lähtee vielä käymään verhoilijalla, viimeisenä silauksena vedetään vanu kankaan alle, ulkonäkö siistiytyy sen myötä entisestään. (Siellähän on jo alkuperäisen verhoilukankaan alla parisenttinen superlonkin sen jäljiltä kun purin napitukset pois)
Nämä Ikean sohvat on olleet tosi mieleiset jo siitä mustasta nahkaisesta parivaljakosta lähtien, istumasyvyyttä on just sen verran enemmän kuin useimmissa, että tykkään kovasti. Koko on muutenkin just mun ja huushollin mitoitukseen sopiva, joten homma oli loppujen lopuksi hyvinkin järkevä tehdä, vaikka olisi tullut ehkä rahapussille edullisemmaksi myydä nämä ja laittaa vähän lisää ja ostaa uudet. Vaan miksi vaihtaa hyvää toiseen ei-kuitenkaan-näin-hyvään. Hintansa väärti tämä homma, mä luulen 😊

Tässä vielä se alkuperäinen - tai siis se ensimmäinen parannus alkuperäiseen.

 Rahi muuten lähti uuteen kotiin, se kävi kyllä verhoilijalla sekin, mutta ilmoitin, että älä teekään sille mitään. Näytti niin hyvälle tuo avara tila pienissä neliöissä ilman sitä, että se oli kerta laakista selvää pässinlihaa. Pikkupöydän alla piilossa ollut metallijakkara ajaa rahin asian tyynyn kera tarvittaessa. Ja Jaskallakin on enemmän tilaa juosta pallonsa perässä.

Sori jos kuvat on kamalan pieniä, naputtelen tätä kännykällä täällä jussin vietossa, läppäri on kotona, enkä ole yhtään sinut tämän uuden (mobiili)version kanssa.
Että eipä muuta kuulkaa kuin kivat jussit! 

2 kommenttia:

  1. Vau, ihana lopputulos. Niin keveä yleisilme!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yks parhaita päätöksiä (ahkeralle sohvanvaihtajalle) päällystää nämä, tykkään isosti ❤️

      Poista

♥kiitos kiitos kiitos ♥