mistä lie kiikastaa

...tämä saamattomuus.

Kone on ja pysyy kiinni -paitsi silloin kun rinsessatrio on paikalla, silloin kyllä avataan, mutta vain jotain leffaa tai vastaava varten.

Kuvia kerääntyy kuitenkin koko ajan noin ziljoona, kukaan ei tee niille mitään, mitä nyt tietty osa löytää tiensä instaan ja monasti sitten roskakakoriin suoraan.

Olisko vikana sekä se, että kun ei kertakaikkiaan ole mitään päiväjärjestystä, niin ei saa mitään aikaiseksi, kuin myös nämä kovin vaihtelevat kelit? Juuri kun ajattelet, että nyt menen ulos ja sitten teen sen ja tuon ja tämän, niin eikös taivaalta tule ykskaks vettä kuin sanonko mistä.

Vahingossakaan ei kuitenkaan tartu niihin "tehtäviin" hommiin, vaan lojahtaa sohvalle pelaamaan tai lukemaan tai avaa netflixin ja sitten unohtuukin kutimen pariin ties kuinka pitkäksi aikaa.

No, suurin syy taitaa olla se, että laiskuus on itsestään lisääntyvää lajia...

Palataanpa kuitenkin vähän ajassa taaksepäin.

Juhannus näytti melkein pelottavalta kelien puolesta, mutta kuinka ollakaan, alkoi taivas seljetä juurikin passelisti ja koko revohka otti suunnan systerin mökkeröisen pihalle. Tuoksu muuten oli vallan huumaava, kaikki syreenit suurinpiirtein samaan aikaan kukassa!!

Grillattiin ja nautittiin loistavan lämpimästä päivästä, syötiin keskimmäisen rinsessan synttärikakkua ja oltiin lopulta ihan ähkyjä...eikä taidettu olla ainoat.

 Juhannuksena ei tainnut kuokkavieras ehtiä osingolle, oli sen verran porukkaa paikalla, että ei tainnut uskaltaa tulla, mutta seuraavan kerran ahnehti senkin edestä:

 Yhtään ei kaveria haitannut, vaikka oli sinapissa etukäpälät. Vai mitkä nuo nyt on...

Habaneromakkaran mausteet taisi olla vähän tuhtia tavaraa, tunnin kuluttua näistä kuvista näytti, että kurre yrittää kaivautua nurmikkoon -tiedä kaivoiko hautaa itselleen vai yrittikö hillitä jotenkin polttavaa janoa? Lähti kuitenkin kuin ohjus kun näki meidät vaikka antoi aiemmin tulla ihan kosketusetäisyydelle -luuli vissiin nyt, että nuo pirulaiset ytittää tappaa! Laitoin lohdutukseksi ja helpotukseksi kurkunsiivun kivelle mistä se hävisikin nopsaan, toivottavasti helpotti habanerotuskaa 😄

Saiskohan sitä mitenkään uskoteltua edes itselleen, että kyllä minä tästä vielä ryhdistäydyn ja muistan/jaksan/kerkeän bloggaillakin, vaiko pitääkö vaan tunnustaa, että tämä kesä(kin) nyt vaan on vähän tämmöistä aikaa...mennä löllöttelee omaan tahtiinsa...antaas katsoo.

Kaikki kesäreissutkin on jääneet odottelemaan sellaisia kelejä, että viitsisi johonkin lähteä.

Tampere on tainnut olla sateisin paikka Suomessa, jollen ihan väärin muista, joten himpun verran on ryhtymiskynnys pysynyt korkealla, tiedä sitten olisiko pitänyt tutkailla välillä ihan muiden paikkakuntien säitä ja hypätä vaikka junaan ja katsastaa mitä muualta löytyy.

Ei se sade mitenkään haitannut ole, mutta ei se nyt ole kyllä millään lailla edesauttanutkaan.

Palaillaan!! 😘