sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

sivupersoonan jatkot

Pikkuisen on pitänyt kiirusta ja sitten kun ei ole pitänyt on vaan ihan rehellisesti laiskottanut.
Ilmeisesti myöskin sisustavaa sivupersoonaa, on sen verran hiljaista ollut.
Mitä nyt tänään meinasin Tori.fi:stä ostaa lipaston.
Ei mennyt niinkuin siellä kuuluisassa Strömsössä.
Meni sanonko....no, lukekaa facesta! On nyt siellä huushollin sivullakin.

Mutta ne edelliset säätämiset, niistä mun piti.
Se kellarin tyhjennysoperaatio (huonolla menestyksellä, se on täynnä edelleenkin) johti siihen,
että se taannoin kahtia sahattu ruåttalainen hyllykkö ilmestyi eteiseen.


Jotan riitasointua, ettei käsinsolmittu matto vedä koko eteistä liian fiiniks, en minä semmosessa viihdy. En tiedä onko se toi sivupersoona, joka kuiskuttelee, että ei tämä näin jää, älä pelkää...
Toisaalta ihan passeli näin, tuota romua kun tuppaa kerääntymään tähän hyvin noileesti.
Ja seinä takana tekee sen sortin mutkan, että ei tuohon ihan mikä tahansa mahdu -ja pisteenä iin päälle seinässä on hyvin ulkoneva pistorasia, jossa pistokkeet tietty vielä lisänä.
Antaas katsoo kuin tässä käy.

Olkkarissa sen sijaan kävi vallan hyvin.
Enkä todellakaan aio kaivaa vanhoista postauksista vahvistusta sille, että sanoinko "tätä en maalaa", kun uskoisin niin kuitenkin sanoneeni. Onneksi sanon vain suht koht kauniita sanoja, niin usein joudun sanani syömään :) 

Tältähän siellä olohuoneessa ihan noin normisti näytti (paitsi että kukat yms puuttuu pöydältä)


 
Ei, ei rassannut silmää, ei. Mutta ihan pikkuisen ahisti.
Joten oli pakko kokeilla kangasta apua käyttäen:

Soitin vielä systerillekin, että mitä hiivattia teen! Kehui, että onhan se ihan hemmetin nätti pöytä, mutta maalaat sä sen kumminkin.  No, hemmetin nättihän se onkin, mutta kun koko huoneen väritys oli ihan toinen silloin kun se tuli. Vaaleampi. Se oli se "jokin" -nyt se jokin tuppas häviämään yleiseen tummuuteen, varsinkin illalla.

Jotta minähän otin ja sutasin.

Eikäpähän häviä enää edes illan pimeyteen!




 Ja hei, sehän on vain pöytä!
Mieleinen kuin mikä ollut koko ajan -ja nyt voin sanoa, että vieläkin mieleisempi.


Nyt mun sivupersoonaani rassaa makkari ihan vallan kamalasti.
Sinne tuli yksi niin selkeä parannus, että ne ruåttalaiset yöpöydät saa etsiä uuden kodin (kellariin ne ei yksinkertaisesti edes mahdu) ja vaikka nyt jäinkin mieleistä lipastoa vaille, niin kyllä se sinne löytyy sekin, jos ei muualta niin tuolta sinikeltaisesta kaupasta.

Tänään on ollut ihan huuhaapäivä, en mitään -siis yhtään mitään- ole saanut aikaiseksi, jos ei nyt lasketa sitä helvatan turhaa muka-kaupankäyntiä, joten taidanpa lähteä jatkamaan samaan malliin.
Tänään en taida uskaltaa vielä laittaa edes yöpöytiä muyyntiin, jotenkin on sellainen olo, että tänään menee kaikki sellainen toiminta ketuiks...jos vaikka huomenna sitten.

Ja enköhän minä tässä kohtsillään tule kertomaan mitä se mun sisustava sivupersoonani on saanut aikaiseksi vaiko mitään.
Ai kun on kiva kun voi laittaa jonkun toisen niskoille...

16 kommenttia:

  1. Siis....nyt mä oon sekaisin...
    Olisko se jo kerran valkea? Vai olisinko mä nähnyt unta?!

    Suomessa sattuu ja tapahtuu, naamattomana saa näköjään käyttäytyä miten lystää... Melko facemaista toimintaa on jo torissakin, täytyy vaan ihmetellä *pah*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmeisesti sä olet facen puolella nähnyt jonkun instaan laitetun kuvan, sinne on niin paljon helpompi heittää kuva - ja aika usein linkitän sen myös facen puolelle :D

      Joo, törkeetä toimintaa kauppiaalta! Kunhan rahat tulee mulle, sama mikä kilpajuoksu ostajille tulee. Olis edes sanonut reilusti heti, että tällä on muitakin ostajia, että hän nyt vaan täällä himassa istuu ja odottaa kuka kerkee. Perseestä suoraan sanoen se miten tytsä toimi!

      Poista
  2. Jos ei rassaa, niin ahistaa 😂😂😂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina jotain viirausta, juu 😂 Kuuluu kuvioon!

      Poista
  3. Sulla täytyy olla joku maalivarasto siellä, kun tosta vaan voi ruveta hommiin. Mulle kun toi maalaus olisi jo aikamoinen tapahtuma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoista maalia on aina! Ja pensselit puhtaina. Ja Lillan maalitkin on kotona, pahimmassa tapauksessa löytyy vesiliukoisia ulkomaalejakin, että aina on joku apu -ja sutiminen on ihan kivaa 😊

      Poista
  4. Kuomani monissa persoonissaan, toi sun eteinen on mhatava nyt kun siinä on tommonen matto :) ja mikä ihanuus tuo aasialainen rasia tuossa pöydällä! täydellinen! Pöytä on kyllä valkoisena nyt kiva, ehkä sohvan kanssa liian mustaksi menis ilman vähän valoisuutta mitä nyt tuli :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottapa puhut! Nämä kaksi punaista mattoa on kumpikin paikallaan ja eteisen matto näistä kahdesta astetta parempi jos mahdollista. Ja rasiakin on enemmän kuin jees, se mun ihana Namusiskoni sen mulle oli käärässyt joulupakettiin!
      Kauhia kun mä ja mun sivupersoonani ollaan kovia tekemään muutoksia, edes valo ei pysy perässä 😂

      Poista
  5. Pepi, nyt tätyyy sanoa, että paljon parempi! Minäkin huomasin, että meillä on jotain liian tummaa ja niinpä kaksi tummanrusekaksi lakattua vähän muka fiinimpää tuolia saa ylleen nyt sävyn Piono eli se ihana, puutrimainen vanha roosa. Toinen on jo malaattu ja on nyt makkarissa. Miten yksi tuoli voikin noin rikkoa synkkyyttä. Periaattessa makkarissa pitää nukkuminsen takia olla tummaa, mutta mulle riittää, että pitkät verhot ovat tummat ja päätyseinän tapetti ja lakanat ovat melkein aina meillä tummat.

    Tuo valkoinen on nyt siis ihan napakymppi!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskotko jos sanon, että hiplasin jo yhtä puuterirosan väristä torkkupeittoa ja sitten iski järki halolla päähän: ei enää, ei mulle, ei nyt ainkaan! Vähän on vieläkin "aikans kutakin"-vaihe sen suhteen, niin ihania kuin ne puuteriset sävyt onkin.
      Mutta valkoisessa on se jokin vaikka mustaa onkin hiipinyt aika paljon. Ja taitaa huomenna hiipiä vielä vähän lisää. Tai rymistellä. Katsotaan.

      Poista
  6. Olipa hyvä tapa kokeilla värin toimivuutta! Valkoisena tykkään enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi sattui olemaan jotain halpaa vanhaa verhonpätkää kaapissa - en edes viitsinyt irroitella enää maalarinteippejä, vippasin surutta roskiin. Se oli tehtävänsä tehnyt tuolla keikalla 😊

      Poista
  7. Niinpä, sehän on vaan pöytä - tämä on hyvä muistaa, kun liikaa kärvistelee, että saako tehdä sitä tai tätä! Nätti tuli!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin niin, ne sukukalleudet ties monennessako polvessa on sitten toinen juttu. Niiden kanssa pitää käyttää harkintaa. Edes vähän...muuten voi sanoa, että antaa palaa jos siltä tuntuu!
      Nätti on, totta!

      Poista
  8. Kaikenlaisia torikauppiaita :(
    Sinut tuntien lipasto löytyy muualta hyvinkin nopeasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meitä on niin moneksi.
      Juu, jos kaikki menee suunnitelman mukaan, niin lipastopalapeli on täällä iltapäivällä 😉

      Poista

♥kiitos kiitos kiitos ♥