keskiviikko 13. elokuuta 2014

Kierrätystä, vol "ziljoona"

 Tänään on ollut kesäkuun kylmien jälkeen ensimmäinen aamu kun pistin takan lämmittämään.
Hihaton pitkä mekko tosin päällä kuten muinakin aamuina, mutta alkoi olla sen verran vilpoista,
että tyhmempikin tajusi, että eiköhän ne tämän kesän helteet ole takana -luojan kiitos, en minä ainakaan kestä sellaisia- ja kesä ala pikkuhiljaa taipua syksyä kohti.
Minä oon ennakoinut ihan selvästi tämän tilanteen.

Pidemmän aikaa on jo mietittyttänyt tämä näkymä, joka vintin rappusilta aukeaa.
Ihan kiva, mutta...mittanauha käteen ja funtsimaan...
 Vähintään kerran viikossa kun kotona on milloin mistäkin syystä poikettava, 
niin odottelin sitten sitä päivää kun selkä on siinä kunnossa, että voipi napata fillarin päälle jotain matkaan -siellä se on rullalla toimettomana odotellut mitäliepaikkaa- ja niinpä sitten taluttelin taakkani tänne.
Ja näkymä muuttui melkoisesti!
Kotonahan vaihtui värimaailma keväällä aika mustavalkoiseksi, joten tumma karvalankamatto 
(joka oli edellisessä kodissa niin passeli) ei enää sopinut sinne ollenkaan.
Tilallehan tuli ihan sama vaaleana. En oikein tiennyt mitä tuon ruskean kanssa olisin tehnyt, hyvä matto, mutta kun ei oikein kellariinkaan mahdu pystyyn (jotain putkia katossa mataloittamassa tilaa, perhana) enkä muutenkaan sinne välittäis kerätä ylimääräistä, sen verran pieni koppero kyseessä.
Ja sen verran hyvä ja hintava matto kuitenkin,että ei sinne se jäi kotiin odottamaan. Hyvä kun jäi.
(Tuossa on nyt teille hyvä mittakaava: mökkeröinen todellakin on pieni, tuo matto on 2x3m!)
 Syyspimeät kun ovat käsillä, niin on myös ihanat hämäränhyssyt kynttilöineen.
Ei vielä millään massiivisella tavalla, ulkona tulee edelleenkin viivyttyä sen verran pitkään, että melkein sitä ottaa myöhäisen iltapalansa ja hipsii ylös katsomaan josko telkkarista vaikka tulis jotain katsottavaa.
 On näissä vaan oma fiiliksensä!
Pari iltaa sitten menin joskus puolen yön tietämissä pihalle hampaanpesulle, tuikkasin jalat läpyttimiin ja hilpasin tielle, sitten toisella...harjasin hampaita siinä samalla...ja tuumasin itselleni, että mahtaakohan täällä muita ollakaan koko tienoolla.
Oli niin pimeää, ei muutamia katuvaloja kummempaa missään. Omat valot vain.
 No, tuskin mä ihan yksin olen, taitaa olla kolme tai neljä muutakin mökkihöperöä ☺
Näköetäisyydellä ei kuitenkaan ketään.

 Asiasta viidenteen, kyllä sitä osaa tulla pienestä iloiseksi!
 Siitä alkuaikojen väri-iloittelusta on jäljellä joitakin yksityiskohtia, jotka ovat alkaneet jo ärsyttää...
Kuten nuo väärän väriset hantaakit.
 Mikä ilo kun taannoin hain varastosta jotain ja yhdessä laatikossa oli "hätävara".
Että mä olen ollutkin näin kaukaa viisas aikoinaan!!
 Se on kuulkaa taas näiden aika:
Naatiskellaan!
Huomenna taas arpastaan...

Villasukkainen viidakon jane kiittää ja kuittaa 
ja toivottaa tervetulleeksi tänne pölähtäneet uudet asukit!

ps. jos jotakuta kiinnostaa tuo ekan kuvan kukallinen Alvine-villamatto, niin otapa yhteyttä.

22 kommenttia:

  1. Kyllä-kyllä, mukavasti kokoaa ryhmän yhteen, seesteinen tunnelma.
    Ihanaa, ilmat viilenee, taas jaksoi nostaa koneenkin esiin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kunhan ei liikaa viilene, mä haluan vielä piiiiitkään tarjeta täällä Lillassa :)

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Täti Mielensämuuttajakin tykkää... ainakin nyt :D

      Poista
  3. Pepi, sinähän olet minulle niin aina inhonnut syksyä ja levittänyt hellettä itomielellä, mikä sun nyt on;) Minä herään henkiin syyskesästä ja nyt käyn uimassa joka päivä kaiken marjastelun ohella. Illat terassilla herkutellen ja illoista nauttien: Lauantai-iltana mietittiin, että jotkut matkustaa kauan tällaisen takia eli että saa hiljaiset illat, lämpimän, gourmet -ruoan eikä hyttysen hyttystä. Aurinko laksi Päijänteeseen ja sitten sytytimmekin jo kynttilät...ah, autuutta.

    Miten muistaisin, että sinulla oli valkoinen karvalankomatto ennenkin vai ostitko ehkä uuden ja isomman. Minä sinun ja tyttäreni innoittamana hankin useita luonnonvalkoisia (Edelwiss) karvalankomattoja viime talvena. Nyt niistä valitettavasti kaksi lähtee pesuun, mutta kun ne palaavat on taas niin sopivaa. Käyvät meille mihin vain paitsi ei keittiöön, joka laatoilla eikä olkkarin ruokapöydän alle nimimerkillä kokemusta on.

    Kivat tunnelmakuvat! Ja nyt minäkin aion laittaa leivariin tulet piiiitkästä aikaa, vaikka uintikin on päivän ohjelmassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, mä edelleenkin rrrrrakastan kesää!! Mutta sen turhanaikaisen helteen perään en kyllä ole, liika on liikaa siinäkin! 20-25 ja se on siinä, passeli :)
      Herään henkiin keväällä ja soisin kesän jatkuvan vaikka jouluun, sitten vois olla se pieni valkoinen ja luminen hetki ihan lasten iloksi, sen jälkeen voisi jo kevät alkaa taas.
      Kiva kun meillä on nämä vuodenajat, mutta kesää sais olla tuolta huhtikuulta lokakuulle :D

      Tänään taitaa mennä vintin ikkunoista toinen säppiin, sen verran alkaa lämpötila laskea enkä ihan vielä halua kaivaa untuvapeittoa esiin. Mutta karvalankamatto taisi tulla tänne jäädäkseen, on tuo laminaatti vain niin vähän aikaa keskikesällä jalalle mukava...
      Ja noita karvalankamattoja tulee ja menee, aina sen mukaan mikä on sopivan kokoinen ja värinen...

      Poista
  4. Mukava muutos vanhaan,miellyttää mun silmää kovastikkin,iso peukku siitä.
    Itse olen samoilla linjoilla kesän kanssa (tosin mua nää helteet ei haitanneet) huhtikuusta-lokakuuhun ois passeli aika ulkona puuhasteluun. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sain just yhdeltä kaveriltani meilin, että laitapa joskus kaikki versiot mitä on ollut...uhhh...oliskohan kaikki edes tallessa :)
      Mutta totta maar, paljon rauhallisempaan suuntaan kyllä mennään !

      Poista
  5. Mahtaako matto olla myös pehmeä jaloille, sopii tuokin matto siihen ryhmän alle.
    Tummat värit valtaa omaakin kotia, tuli niin jotenkin sateitten myötä syssy olo.
    Oot sä sitten ollut viisas, voi vaihdella fiilisten mukaan vetimiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan älyttömän pehmeä :D - siinäkin syy miksen halunnut hukata tätä!
      Minulla ei edes sateet vaikuta kun koko loman ajan oli enemmän tai vähemmän sateista, mutta tämän kokoisessa mökkeröisessä kun asustelee, niin tuo pimeys hiipii väistämättä liki ja alkaa mieli taas poltella kynttilöitäkin :)
      Enää ei muuten noin helposti hantaakit vaihdu, ne turkoosit meni roskiin!

      Poista
  6. Jee, aina vaan paranee! Miten voi olla mahdollista, ihan uskomatonta tää sun uudistusbuumin upeus :)
    Nämä pimenevät illat on mystisiä ja tunnelmallisia, onnellinen olet mökkeröisesi kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nopee??
      Hitaasti kiiruhtaenhan tässä on menty pitkän aikaa :)
      Onnellinen olen, kyllä!

      Poista
  7. Hyvän valinnan teit niin maton kuin hantaakien suhteen ja vallankin niiden, ne turkoosit ei lkyllä sopineet yhtään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei sopineet, ei! Ei vaan tullut ikinä mieleen kun visiteerasin ikeassa, siksi olikin iloinen yllätys kun nuo kirkkaat tuli vastaan :D

      Poista
  8. Ihania tunnelmakuvia ❤️ on siinä syksyn tulossa ja iltojen pimetessä puolensa - hmmm . Mutta jos valita pitää ( saa) otan sen kesän ja valoisuuden kumminkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tokihan minäkin sen valitsisin - paitsi ne älyttömät lämpötilat :D
      Nautitaan näistä pävistä niin kauan kun näitä riittää!

      Poista
  9. Kyllä on lillankin tyyli muuttunut aikalailla, jännään täällä vaan milloin ruusutapetti saa kyytiä ;D Voi meitä naisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy kuule tunnustaa, että en ole edes harkinnut sen peittämistä :D
      Kai mä niin kauan silloin harkitsin ennenkuin se tänne tuli, että ei se siitä ihan heti lähde....

      Poista
  10. Minä olen ihaillut tuota Alvine mattoa jo kauan. Viestin lähettäminen sinulle ei onnistunut... Puhelin temppuilee

    VastaaPoista
  11. Juu tuo tumma matto tuo niin lämpöisen tunnelman,tekis mieli upottaa varpaat siihen.

    VastaaPoista

♥kiitos kiitos kiitos ♥