Pitihän se arvata!

Viikko sitten lauantaina pyörähdin Ikeassa uutuustuotekierroksella, pyrin osallistumaan niille aina jos vaan olen kotosalla. Illalla kierron jälkeen mietin kotona, että oliskohan tällä kertaa pitänyt jättää väliin...mutta ei, näin se oli tarkoitettu!

Tämän vuoden kuvasto itsessään ei aiheuttanut mitään sen kummempia ahaa-elämyksiä, asiat huushollissa ilmeisesti aika passelisti kohillaan. Monta hauskaa ja kiinnostavaa tuotetta tuli kierrolla vastaan kuitenkin.

 Tykkäsin kovasti tuosta valaisinryhmästä, itselleni vaan ei kävisi mihinkään.

Samoin nuo säilytysrasiat -niitä huolisin koska vaan, mutta sekin asia on jo järjestyksessä.

 Tämä nostalgianurkkaus täytyy kyllä aina käydä kurkistamassa -jos ei muuta asiaa sattuisi Ikeaan olemaan, niin voihan sitä vaikka poiketa ihan vaikka aamiasella tai kahvilla- sinne kun tulee tuotteet aina tiettihin vuosikymmeniin sidottuina kattauksina.

(Kyseisessä nurkkauksessa tuli vastaan samat juomalasit, jotka exän kanssa ostettiin joskus dinojen aikaan kun perustettiin ensimmäistä yhteistä kotia, meinasin jo pistää ostoskoriin, mutta ehkäpä sukunimi siitä suhteesta riittää muistoksi kuitenkin)

 Huonekaluista oli hauska myös tämä korkkipintainen kaappi, jonka sisäpuoli on vuorattu peileillä.

Tosi näyttävä, mutta en nyt viitsi kuvaa laittaa, siitä kun heijastui sen verran monta tuntematonta mukana ollutta. Ektorp on saanut vallan huikean kukkakuosin, tuo kangas tuo kyllä niin nostalgisen olon, että ei paremmasta väliä. Hyvin samantyyppinen oli aikoinaan lapsuudenkodissakin.

Ja huolisin tuon itsekin, jos olis yhtään kukallinen fiilis, mutta se on jäänyt jonnekin vuosien taa. Taisi tulla kukkakiintiö täyteen vähäksi aikaa silloisesta iloittelusta...

 Mutta sitten...en meinannut uskoa silmiäni!

MUN SOHVA!

Uutena tullut tuo ruskea nahka sekä kankaisina harmaa ja vaalea minttu.

APUA! Palasin kierroksen jälkeen vielä kuolaamaan ja istumaan ja manaamaan, että miksei näitä ollut reilu vuosi sitten. Silloin kun tykästyin nimenomaan sohvan malliin ja perstuntumaan. En siihen mustaan nahkaan.

Muistan systerillekin soitelleeni, että onko se nahka nyt sitten niin kamalan kiva materiaali...ihan väärä osoite kysyä kylläkin, systeri kun on ehdottomasti nahkasohvafani...itselläni on jo vuosien takaa nahkaan viharakkaussuhde!

Illalla sitten kotona katselin sohviani...ja niitä torkkupeittoja, joilla aina piti vuorata sohva jos vaikka yöpuvunkilttanassa (tai hellemekossa tai hihattomassa tai...) halusit oikaista sohvalle. Muutenhan nahka ja nahka muodostaa hyvin lämpimän liiton. (Niistä aika ajoin edelleen ilmestyvistä kuumista aalloista en sa mittään)

Voisin tietysti kysyä, että arvaatteks kuinka siinä sitten kävi, mutta mitä turhia, kaikkihan tietää kysymättäkin.

Maanataina lähdin kaverin kanssa vielä Ikeaan, oli pakko mennä hipelöimään ja miettimään sohvien kohtaloa. Juuri kun päästiin perille tuli yksi ratkaisua kovasti auttava viesti: molemmille nahkasohville oli uusi koti! Eipä siinä sitten kauan mennytkään kun asiat rullas omalla painollaan loppuun asti. Nahkasohvat haettiin maanantai-iltana, keskiviikkona tuli kangassohvat tilalle.

 Tuskin tarvitsee edes mainita sen kummemmin, että olen enemmän kuin tyytyväinen!

Näihin olisin päätynyt jo alunperinkin mikäli nahalle olisi ollut vaihtoehto.

Mutta hyvä näinkin -nahkasohvaan tuskin enää sorrun vaikka kuinka olisi ihana malli, ne nyt vaan ei ole se mun juttu. Uskottava se on viimeinkin.

Taidanpa mennä tässä hihattomassa mekkosessani tuonne soffalle pötkölleen lukemaan viikolla ilmestyneet lehdet, nautin kun ei ole torkkupeitto alla tuhannessa rutussa ja tyynytkin pysyy siinä mihin ne laittaa ☺

Eikä nahka jää nahkaan kiinni.