paras ikinä

Moni nainen varmaan tunnistaa ongelman, josta meikäläistä lääkärikin on moittinut: aina kantaa laukkua samalla olalla. Kauhia painauma olassa, välilevyn pullistuma selässä...se on sitä ankeaa todellisuutta ja tätä päivää. Sain useammankin kerran ohjeen vaihtaa ainakin laukkua toiselle olalle, mutta siinä hommassa en ole multitalentti ollenkaan. Se on oikealla olalla. Piste.

"Hommaa reppu sitten" oli se seuraava neuvo.

Minä? 

Reppu?

Juu, ei.

Kunnes sitten aina silloin tällöin tuli tilanteita, joissa tuli todettua, että se reppu olis kyllä aika  näppärä väline. Jos se siis olis näppärä. Ja nätti.

Tosiasassa olen pyrkinyt vähentämään laukun kantamista yleensäkin, pyrin siihen, että mukana on vain se mitä tarvitsen; avaimet, puhelin, huulikiilto (ja sitten kun on matkassa vähän enemmän on tottakai se koko repertuaari nenäliinapaketista mittanauhaan ja kaikki siltä väliltä) ja mielellään pienessä olanylilaukussa.

Nooh, menee jaaritteluksi....Lontoossa kuitenkin, oliskohan ollut Spitalsfield Marketissa (jonne mentiin etsimään lähinnä naistenhuonetta ja kahvipaikkaa, tuossa järjestyksessä) missä törmättiin ihan sattumalta laukku- ja reppukauppiaaseen. Systeri siis hänet huomasi, hänellä kun on ollut reppu ihan hakusassa!

Minäkin siinä sitte löysin repun, sen nätin! Joka sitten pistettin pussiin ja maksettiin  -ja sitten se mun kuuluisa harhaileva katse osui yhteen toiseen reppuun! Ja se oli se Näppärä ja Nätti!!

- Saako vaihtaa vielä?

- Tottakai saa

Ja tuossa pistetään  juuri kassiin sitä nättiä näppärää - joka on tämä:

 Ihan hitokseen nätti, eikös vaan. 

Ei näytä repulta, niinkö? No ei...

Otetaanpa takaa hihnoista kiinni ja vedetään vähän.

Joskos alkaa näyttää?

 Ihan mielettömän kiva laukku kantaa olalla leveiden hihnojensa ansioista -ja se nätti ja näppärä reppu tarpeen vaatiessa! Eikä kukaan pääse ruuhkassakaan ronkkiimaan repusta mitään, siitä pitää huolen tuo aivan loistava hihnojen ristiinmeno.

Loisto-ostos!

 Tässäpä linkki ISMADin sivuille, mikäli sinäkin haikailet kunnollista reppua/laukkua

 Ei meinaan ole edes hinnalla pilattuja! 

Alimmainen ötökkä oli kotona jo eteisen lokerikossa, kaksi ylempää ostin reissulta, pääsivät nyt sitten olohuoneen puolelle kaunistamaan seinää. 

Ja mukit! Kahvimukit. Kupit. Kun niille on antanut pikkurillinsä, niin huomaa, että niitä roikkuu kohta joka sormesta.  Ja britit nyt vaan on aina hallinneet tuon mukihomman, erinäinen on tännekin eksynyt (ja jos minä vielä ehtisin eksyä joskus Victoria & Albert- museon myymälään katsomaan josko siellä olis myynnissä mukeja, joiden piti pysyä Stockalla valikoimissa, on nimittäin kaksi paritonta pullalautasta kotona, niin hyvä) ja luulen, että seuraavalla reissulla eksyy lisää.

Näitä käteen oikein sopivia söpöläisiä eksyi nyt kaksin kappalein, kaksin kun aina kaunihimpi.

Ja koska kaksin aina kaunihimpi, niin tälle kerrassaan mukavan oloiselle parille toivotan huikean paljon onnea ja onnellisuutta ♥

Kuppeja on vain yksi, tästä tulee mun parvekekaffeemuki.

Korkataan käyttöön lauantaina hääkaffeella. 

Pitänee hommata joku leivos kaveriksi, mä luulen. 

(ja nenäliina, mä olen hyvin tunteellinen siili)

 On muuten elämäni ensimmäinen ja viimeinen tuollainen "kuninkaallinen humpuuki"

(tai no, vannomati paras -elokuussa mennään poikkeamaan Buckinghamin palatsissa....)

Olisko tämä nyt tässä.