Hyvin luettu lehti

Eräänä taannoisista aurinkoisista päivistä otin kupin kahvia käteen ja sisustuslehden kainaloon ja kaivauduin parvekkeen tuoliin nauttimaan lämmöstä.

Täytyy sanoa, että tuli pirun hyvin luettua kyseinen lehti, yllätin itsenikin uusilla suunnitelmilla -enkä  tavallaan kuitenkaan yllättänyt. Löysin jotain mitä en uskonut löytäväni ja tottamooses sen sitten tilasin. Toimitusta odottelen edelleen.

Mutta se mitä tapahtui kun piti tehdä tilaa, se onkin jo tarina se.

Ainoa paikka "tulevalle" (en vielä paljasta mikä se on) oli olohuoneessa siinä missä oli kirjoituspöytä. Ja Hayn tuoli. Kuka sitä nyt kirjoituspöytää tarvitsee kun läppärin voi nostaa köökin pöydällekin. Ja mahtuu pari rinsessaa hyvin köökintuoleilla rinnakkain rinsessaohjelmia katsomaan, juu-u.

Että eikun myyntiin kirjoituspöytä! 

Ja kuka sitä nyt Hayn tuolissa istuu kun voi soffallakin istua, ei kukaan. Yksinään nököttää virattomana nyt kun ei enää ole kirjoituspöydän parina. Eikun myyntiin!

Ai juu, sitten on se musta koulutuoli, kirjoituspöydän kaveri, mihinkäs se jos ei ole pöytää enää -vai takaisin eteiseen mihin sen alkujaan hommasinkin...mutta kun se penkki on niin hyvä nyt siellä.

Hohhoijaa. Jätin harkintaan mitä sen kanssa teen.

No, kirjoituspöydälle löytyi nopeasti ostaja, Haylle samoin.

Ainoa mutka matkassa, että pöydän ostajalta hajosi auto, eikä sitten tiennytkään koska uudestaan pääsisi hakemaan. "Pistä vaan myyntiin, haen jos ei kukaan ehdi ostaa ennenkuin kun on auto kunnossa" sanoi.

Minähän pistin mietintämyssyn päähän ja otin uusiksi koko homman.

Ok, Hay on myyty, mutta jospa pidänkin pöydän. Se vaan pitäisi saada sitten mahtumaan postimerkin kokoiseen makkariin (mihin en ylipäätään halua muuta kuin sängyn!!) Joten pöydän myynti-ilmoitus pois.

Hups. Pistänpä sitten myyntiin parisängyn, kuka sitä nyt yssikseen määräänsä enempää sänkyä tarttee! Kaks rinsessaa mahtuu (saa luvan mahtua) siihen siinä missä yks mummikin.

Hitonmoisen säätämisen ja tinkaamisen ja perumisen ja miettimisen ja "saanko tulla tänään katsomaan --et saa kun olen Tampere-talossa rinsessan kanssa"-vääntämisen jälkeen vedin sängyn(kin) pois myynnistä ja annoin sen miniälle ja miehelleen. Heillä kun on semmoinen untuvanpehmeä, upottava yksilö, että kun mies käänsi kylkeään, niin miniä pyöri sängyssä. Meni siis tarpeeseen, maailman paras sänky. Itselleni ostin vähän kaposemman maailman parhaan. Nyt päädyn kera.

Nyt mulla on sitten huone kuin teinitytöllä, sänky ja ziljoona tyynyä, työpöytä ja läppäri ja paljon tilaa.

Juu, pelittää hyvin, kauhiasti on tilaa postimerkin kokoisessa -ja voin hyvin kuvitella rinsessojen tykkäävän. Joku (tai pari) kuitenkin tuppaa majailemaan täällä ipadin kanssa kun olohuoneessa on liikaa ääntä.

Saas nähdä kuinka ens yönä nukuttaa kun fengshuit vähän heilahti. 

Mutta heilautetaan takasin.

 Se on hyvä elämässä muistaa, että puhuu aina vain kauniita asioita ja hyviä sanoja, ikinä kun ei tiedä koska niitä joutuu syömään! Ihan hyvin nieleskelin kaikki puheet siitä, että ei työpöytää enää ikinä makkariin, ja että mä olen niin leveä nukkuja, että tarvitsen parisängyn...hyvinpä sitä kuitenkin mahduin mökkeröisenkin satakakskytsenttiseen. Sama koko nyt. Tuskinpa putoon lattialle.

Ja jos putoon, niin se on voivoi.

Ihan vain mielenvirkistykseksi  pari kuvaa aiemmista "käytävistä"

 Se mitä sieltä nimeltämainitsemattomasta sisustuslehdestä löytyi ja mille tein tilaa, se paljastuu kyllä kunhan saan sen kotiin. Tilaa on valmiina, mutta pidetään nyt hulluja jännityksessä...

Siihen asti 😉