Tuttu hupsista!

Tästä keskitalvesta on tainnut tulla jokavuotinen paussin paikka.

Tarkoitus ei suinkaan ollut, mutta joulun alla olin niin tiiviisti sukkien tikutuksessa kiinni, että mielenkiintoa juuri muuhun ei ollut. Tikuttelin niin omille, kavereille kuin tilauksestakin.

Ja haastoin itseni ihan uuteen ulottuvuuteen, tartuin Novitan joulusukkahaasteeseen siinä sivussa -ja opin ainakin puoli ziljoonaa uutta juttua neulomisessa!

Ensimmäisestä versiosta tuli meikäläiselle ihan liian paksut, minä läkähdyn vähemmästäkin kuin seiskaveikasta tikutelluista, toiset aloitin rinnalla ohuemmasta langasta ja pitihän se arvata -samoilla silmukoilla niistä tuli "rimppakinttuversiot".

Onneksi molemmat löysivät uudet, rakastavat kodit.

Pikkulikat on käydessään tilailleet kuka minkäkinlaisia ja -värisiä sukkia ja  sen myötä olen nyt innostunut lähipiirin pikkujalkoihin tikuttelemaan jämälangoista pikkusukkia. Sukkia syntyy, mutta langat ei tunnu vähenevän ollenkaan. Enpä olis jokunen vuosi sitten uskonut, että tällaiseenkin ongelmaan törmään, mutta tutkimattomia jne...

Miniä pisti taannoin kainovienon toivomuksen: tää tahtois tommottiset -ja kuva perässä.

Partacolliesukat ja -tumput (ja perässä maininta, että niin, lapasiahan sä et vissiin osaa tehdä)

No en, en ole tehnyt sitten sen yhden kesken jääneen koulupakollisen.

Mutta haasteeseenhan minä aina oon valmis tarttumaan, niin tähänkin.

Miniä sai sukkansa.

 Ja haaste on haaste. Sai tumppunsakin!

 Asiasta toiseen...viikkoa ennen joulua oli perinteinen puurojuhla, jolloin kaikki kynnelle kykenevät kokoontuivat tänne ja rinsessat saivat taas ison läjän paketteja ihan harjoitellakseen joulua toisessa mummulassa. Tai jotenkin niin se vissiin meni, lapasesta lähti kuitenkin taas.

Oli niin hyvää ja niin kivaa, että kuvatkin jäi vallan ottamassa. Puurohuumassa.

Sitten iskikin kunnon flunssa. Miniällä yksi nartuista tuli sopivasti juoksuun jouluksi, joten mun kaveriksi muutti viikonpäiviksi ihana, maailman paras, rakas Dumle, 7vee.

Pari kertaa oma poika kävi lenkittämässä kun olin kuumeessa, mutta muuten meni hienosti, tehtiin monta lenkkiä päivässä ihan mielettömän upeissa maisemissa, se winter wonderland kun ilmestyi juurikin sopivasti jouluksi ja piti mukavaa pikkupakkasta. Ei tarvinut edes tassuja putsailla, riitti kun parina päivänä sulatteli lumipallot tassuista.

No, flunssa onkin sitten taas ollut oikein sitkeää sorttia, rippeet edelleenkin päällä. Röörit vaihtelevasti tukossa, mutta eikähän tämäkin kesäksi ohi mene. (kuvat ja labrat kuitenkin näyttää ihan olevan ok, just sain soiton tuloksista -eli ei o tauti kuolemaksi)

Rauhallista eloa ja oloa on siis riittänyt, ei auta terveyden kanssa leikkiä.

Ja kun haasteet loppui, niin päätin sitten haastaa itse itseni. Tikuttelemattahan minä en osaa pitkää aikaa olla. Miniän nykyinen mies kun on koirahullu myös ja perheeseen ilmestyi männä vuonna myös partisten kaveriksi yksi kultsityttö, niin pitihän mun yrittää....

Voi juutas, mun naurusta ei meinannut tulla loppua kun sain nämä väkerrettyä, mutta saaja oli kauhian otettu ja onnellinen - tai sit hän on vaan kovin kohtelias "juutti" ☺

Tällaista täällä, sukkaa pukkaa ja nyt lapasia kanssa.

 Että nyt voi ainakin sanoa, että lähti lapasesta!

Lupaan palata pian ♥

(siis kunhan tikuttelemiselta ehdin)