ihan muuten vaan isolla kirkolla

Kilpaa säiden kanssa kun yrittää järkätä ohjelmaa itselleen menee välillä pieleen ja välillä hyvinkin kohilleen. Viime viikolla saatiin laidasta laitaan kaikenlaista keliä vaikka alunperin piti olla pelkkää päivänpaistetta - ja seuraavan kerran luvattiinkin samalle päivälle jo sadetta.

Junaliput oli onneksi ostettu jo pari viikkoa sitten, joten ei tullut mieleenkään menoja peruutella, toivottiin vain, ettei tarvitsisi sontsan kanssa lähteä liikkeelle.

Ei tarvinut. Myöhemmin päivästä olisi kyllä ollut käyttöä.

Noh, joka tapauksessa nappasin naapurin emännän mukaan ja lähdettiin Hesaan humputtelemaan.

Ei mitään sen kummempaa suunnitelmaa kuin kuljeskella katselemassa niitä lähinnä sisiustusliikkeitä joita tulee Instan puolella seurattua.

Forumissa sijaitseva Granit oli tuttu entuudestaankin.

 Monipuolisesti kaikenlaista kivaa tavaraa, pienempää ja isompaa.

Löysin passelin kokoisen peltipurkin keittiöön kapustoille ja lastoille. Ja sakset.

Matka jatkui Punavuoren ja Eiran suuntaan.

Nougat. Juurikin niin viehättävä kuin kuvista olin päätellytkin.

Ja pienempi. Tuli sellainen "Lilla-efekti": ai, onks tämä näin pieni ☺

 Melkein vierestä löytyi DAY, jota en ollut edes muistanut.

Eikun ovesta sisään sinnekin! Pakkohan sitä on kaikki tutkia kun vastaan kerran tulee.

 Nyt tuli väriä elämään, marokkolais-tunisialais-tyylistä-kaikenlaista kivaa.

Mattoa, pouffia, vilttiä, tyynyä -u name it!

Löytyi paltitarjotinta jalkoineen ja ilman.

Kiva kauppa!

No, matka jatkui. Seuraava etappi korvienvälilistassa oli Peroba, mutta siellä olikin vastassa yllätys-yllätys melkein tyhjä puoti loppuunmyynteineen.

Vaihdettiin jokunen sananen ja jatkettiin matkaa kohti Telakkarantaa.

Ennen seuraavia kohteita kuintekin etsittiin lounaspaikka, jonka olin bongannut edellisenä päivänä Gallithome-blogin Katin Instakuvista.

Sandro, Tehtaankadulla. Ei voi kuin suositella mikäli kulmilla liikutte.

Erinomaisen hyvää ruokaa, lähinnä tulee mieleen pohjois-Afrikan tienoot, maukasta, mutta tuskin kenenkään makuun liian tulistakaan. Ja erittäin rento miljöö!

 Kahvit vielä päälle ja sitten töppöstä toisen eteen.

Telakkaranta. Vanhat, korkeat hallit uudessa käytössä.

Tykkään.

Ensimmäinen etappi Hakola, piti mennä tsekkaamaan vielä kerran livenä sohva, jota olen kuolannut kohta vuoden ja joka piti viimeinkin tulla minulle, mutta joka onkin niin suuri, että ei sitten itkemälläkään käänny eteisestä olohuoneeseen. Niisk. 😭😥

Jäätiin niin suustamme kiinni, ettei tullut edes aulassa kaukaa otettua kuvaa kummempaa.

Ihan siinä Hakolan vieressä on Roomage, yksi tämän reissun pääkohteista jos niin voi sanoa.

Seuraan Instassa aktiivisesti ja tykkään tyylistä ja tavaroista kovasti, vaikkei monikaan varmasti omasta kodista löytäisi paikkaansta. Mutta saahan sitä kuitenkin tykätä!

 Mahdottoman kiva kauppa ja mahdottoman mukava kauppias, apulainen ei nyt ollut mukana (vaikka vesikuppi olikkin pöydän alla 😉)

Tässä vaiheessa otettiin suunta takaisin keskustaan päin ja saatiinkin puskea kylmää merituulta vastaan ajoittain vesisateessa. Sontsat kotona tietty.

Pitkään ei tarvinut kuitenkaan edellisestä kulkea kun oltiin jo Moko-Marketissa, siellä pidettiin hetki sadetta.

Aivan mielettämän mahtavia kaappeja!!!!

- ja kaikenlaista kivaa pikkutavaraa, astioista tyynyihin, sekä hyvät valikoimat öljyjä ja muuta keittiötarpeellista. Omia ostoksia passion-viinietikka ja chili-raakasuklaa.

Sade kun hellitti vähän jatkui matkakin vähän kunhan-nyt-jonnekin-tuonne-suuntaan-meiningillä.

Hyvä niin. Törmättiin nimittäin ihanaan kauppaan ihan vahingossa: Plootuun!

Sisälle siis. (Ja menen toistekin!)

 Voisin keksiä tekosyyksi vaikka nuo sarvet....wau!

Sori kuvien vähän turhan huono laatu. Keli oli kostea ja akku miltei finaalissa, silmätkin enemmän tavaroissa ja miljöissä, kunhan nyt yritin vähän teillekin saada makupaloja.

Makupaloista puheenollen....keli selkeni kummasti, seikkailtiin vielä vähän siellä sun täällä vailla päämäärää ja kun aurinko kerran suvaitsi viimein paistaakin juurikin sillä hetkellä kun satuttiin Strindbergin kohdalle, niin sehän tiesi kaffepaussia!

 ...joka sitten vähän venähti Taittingerin parissa...mihinkäs siitä kiire kun aurinko paistoi eikä junakaan vielä huudellut!

Ennen junaan astumista poikettiin vielä Granitissa  uudemman kerran, ihan oli olo, että siellä on jotakin tuikitarpeellista (mukamas)...ja olihan siellä. Ihan pakko-ostos: vanhaa kunnon rappukäytävän nimitaulua matkiva uusversio kirjaimineen. Tälläsin kuvaan vielä ne Granitin ihanat puukahvaiset saksetkin.

Se oli semmoinen reissu se.

Ja ettei elämä käy ykstoikkoiseksi, niin lauantaina taas...

 Sitä ennen kuitenkin kaikenlaista ihan täällä Tampesterissa.

Palaamma astialle.