sunnuntai 5. helmikuuta 2017

kotiinpaluu

Jokohan tässä lievän valonlisääntymisen myötä alkaisi taas saada elämisen ja tekemisen rytmistä jollain lailla kiini. Huomaan nimittäin, että joka vuosi virtaskaa riittää hyvin tuonne joulun kieppille ja sitten palaa sulakkeet yks toisensa jälkeen ja elämä hyytyy johonkin sohvanmutkaan.

Syksy ei tee tiukkaa ollenkaan -mitä nyt vähän sikäli mikäli kelit heittäytyy kovin vetisiksi- eikä se paljon parjattu marraskuukaan. Minä alan silloin kääntää ns. nahkani sisäänpäin ja kääriytymään johonkin henkiseen vilttiin ja villasukkiin ja kynttilänvaloon.

Nyt alkaa "vanha minä" (juutas kun voikin tuntua joskus oikeastikin wanhalta!!) kuoriutumaan vilteistä ja vällyistä, ei muista edes aina iltaisin sytytellä kyntilöitäkään.
Kesää kohti käy henkinen tie. Muutaman mutkan kautta totta maar, aina niitä korvienvälisiä takatalviakin tulee, mutta etiäpäin sano mummu lumessa.

Systeri kuskailee tuttuun tapaansa tavaraa sinne sun tänne ja sieltä pois, tuos joku aika takaperin toi "Lillaan unohtuneen" tavaran kotiin, siitä tuo otsikko.
Minähän silloin männäaikoina innoissani rakentelin Lillaan seinämälle lisäseinää (klik ja klik) kun en tiennyt minne olisin aarteen, sen faijan ammoin tekemän hyllykön, saanut kotonakaan tuupattua -ja sinnehän se sitten jäi.
Ei oikein kantti antanut periksi sanoa mökin ostajalle, että "hei kuule, mä puran tästä tämän minkä just rakensin ja vien tämän mennessä"
No, uusi omistajapa sen purkikin, sai saman avaruuden mökkeröiseen mikä siellä oli ollutkin!
Hylly meni varastoon, mutta kun oli tullut systerin kanssa puheeksi päätyikin hänen hoteisiinsa.
Ja nyt siis mutkan kautta tänne. Oli jo melkein jatkaa matkaakin, mutta kun miniä jäi miettimään meniskö se vaiko eikö menis jonkun rinsessan huoneeseen, niin minäpä keksinkin sille paikan.

Oliskohan se niin, että nyt tästä on parempi pitää kynsin ja hampain kiinni?


Hylly on oikein hyvä tuossa kaikelle pikkutilpehöörille, mutta tuo seinän väri ahistaa!
Se kun ei ole hyvä valossa eikä ilman valoa. Ei auringossa eikä edes silmät kiinni.
 

Täytynee tehdä asialle jotain.
Johan sitä on kaksi vuotta kohta tullut katseltua...ohi.

Palaamma pian ☺

6 kommenttia:

  1. No niin, mutkia matkassa hyllyllä, mutta onpahan tarinaa kerrottavaksi rinsessoille ja vielä heidänkin jälkeläisilleen :) Saitko maalin ostettu? Vai joko siellä tela heiluu illan pimetessä niin, että huomenna nähdään jo kuvia uudistuneesta eteisestä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei ihan huomenna nähdä, mä olen ollut niin kiinni rinsessoissa kolme päivää -ja huomenna on nahka käsittelyssä 😉
      Mutta suunnitelma on! Ja hyvä, etten hätäpäissäni jo mennyt viikolla maalikaupoille...

      Poista
  2. Sopii tuohon ja tuollainen hylly lokeroilla on kaunis. Sit viel tunnearvo. Kivasti oot sen saanut täytettyä :)
    Meill kesän lapsill on varmaan noin muillakin itsestäni ainakin on tuntunut tuolta kun sinä kirjoitat, mut nyt tuntuu elämä taas alkavan voittaa.
    Viikonalkui ja jään oottelee seuraavaa uudistusta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän taitaa mennä niin, että vuoden loppua kohti alkaa vaihti hyytyä ja alkuvuodesta alkaa aurinkokenno taas latautua pikkuhiljaa.
      Uudistukset tulee kun kerkee 😄

      Poista
  3. Mä luulen että nyt pidät kiinni!! Raijaat sitten varastoon odottelemaan kun kyllästyt koska ilmeisesti kohta taas kaipaat :) Kesään päin mennään..mieli toivottavasti valoisana <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun se on seinään propattu neljästä kohdasta niin eiköhän liene saa pysyä tuossa 🙂
      Toivottavasti iloisina, positiivisina ja aurinkoisina, u know 😘💕

      Poista

♥kiitos kiitos kiitos ♥