torstai 26. toukokuuta 2016

katoamisia ja kärsimisiä

On tullut aiemminkin todettua, että ei ole vuodet veljiä keskenään.
Ei ole, ei.
Toinen kevät menossa, että saan seurata läheltä kuinka luonto herää talven jälkeen ja kasvu alkaa.
Nyt ei oikein ole alkanut kaikilta osin kun kävi se kato.
Toiveikkuus oli vielä korkealla viikko sitten, nyt alkaa joiltakin osin olla menetetty, joidenkin kohdalla on vielä pikkiriikkisen jäljellä.
Väriminttu on yhdessä penkissä selvinnyt, toisella kasvaa mitenkuten, kolmannessa mataa pienilla aluilla parin sentin korkeudella maasta. Oikein syrämmestä ottaa kuin muistelee kuinka lippakioskin takana kävi kova pöhinä ja pörinä, nyt ei näytä kasvu lähtevän käyntiin millään. Minttu kun on mitä parhain pörriäisten houkuttelija sen lisäksi, että se ilahduttaa niin tuoksulla kuin ulkonäölläkin. Helkokista tuntuu kadonneen kaksi kolmasosaa, sen verran harvassa on alkuja. 
Ja tulppaanit ne vasta oli huijareita: iso osa nosti pelkät lehdet, kukasta ei tietoakaan.
Tietää syksyllä isoa sipulinistutusrupeamaa.
Toki kaunottaria kaikki nousseet ja joidenkin koko sitten kyllä korvasi pientä määrää.
Kyllä, tämä on tulppaani.






Etupihan perennapenkistä on hävinnyt tulppaanien lisäksi myös puolet perennoista.
Aika lohduton näky tuo toinen pää.

En tiedä pitäiskö lohduttaa, että en ole ainoa. No, rehellisesti sanottuna olen hyvin onnellinen, että selvisin näinkin vähäisellä kadolla kuin selvisin, monella kävi paljon ohrasemmin.
Hesarin jutusta nappasin tähän tiivistyksen, niinhän sitä sanotaan, että joskus kun lähtee pieleen menemää, menee sitten kunnolla. Nyt tuntuu menneen.

Onneksi sentään jotain kukkii!
 Narsissit lopettelevat, kullero aloitti, samoin särkynyt sydän ja syreeni ja vuorenkilpi jatkaa.
Ja omppupuun amppeli jatkaa edellisten vuosien perinnettä.






Moni Lillassa viimepäivinä käynyt on sanonut, että sisäänkäynnin vaíhto oli erittäin onnistunut muutos, muutenkin kuin vain kuistin  osalta. Nyt kuulemma saapuu Lillaan, ennen vain tultiin.
Ja samalla saavutaan myös pihaan.



 Mistäpä tulikin mieleen....blogin kautta on tullut äärettömän moni ihana bloggaava kaveri tutuksi tavalla tai toisella, osa vain virtuaalisesti viestien, kommettien ja meilien kautta, osa jo livenäkin.
Olis ihan mahdottoman hauska tavata teitä uudestaan/ensimmäistä kertaa!!
Tulisitko sinäkin Tampesteriin ja Lillaan kesäkuun 11pv, lauantaina?
Johonkin aikaan iltapäivästä...tai vaikka aikaisemminkin! Täällähän minä olen ☺
Jokunen bloggarikollega on jo lupautunutkin tulemaan, joten laitapa sinäkin vaikka meiliä minulle ♥
(Naukulan mamma, Cheri, Satu, Johanna ??...teitä on niiiiiiin monta, joita olisi kiva nähdä, muitakin siis kuin edellä mainitut!!)
(Eikös mun pyöreet ole ihan hyvä syy pistää tapaaminen pystyyn? Ilman mitään pönötyksiä ym.)




 Sateisen päivän keltaiset terveiset tasapuolisesti kaikille!
Ai kuinka niin keltaiset? No, joka paikka on keltaisenaan siitepölystä!!!
Ei sada tarpeeksi putsatakseen pois...

22 kommenttia:

  1. Kadonneitten lista on täällä Pohojammaan rannikollakin pitkä ja surullinen. Nyt vasta olen todennut, miten olo puutarhassa on kuin von Döbelnillä, joka "ratsasti aukkoja katsellen". Vainajina on ainakin kaksi iäkästä pionia (syvä liilanpunainen ja herkkä roosa), rodo, joka teki viime kesänä ekat kukat ja jonka vieressä kyykin onnesta hyristen, valtaosa tulppaaneista on kadonnut, samoin kaikki narsissit, perunanarsissit liki itkettää, kun ne oli niiiin koreita ja tuoksuivat ihanasti, verikurjenpolvi mennyttä, kevätkaihonkukka myös, sini- ja valkovuokkojen rivit on harventuneet reippaasti ja suikeroalpi, jonka luulisi kestävän vaikka telaketjutankin yliajon - pitkiä tyhjiä kohtia senkin penkissä. Kyllä tässä traumaterapiaa tarvitaan!

    Lähetän täältä sulle synttäreiksi pohojalaista sisua, sitähän ei koskaan oo kenellään liikaa, ja lähden tästä puutarhalle ostamaan uusia taimia. Tyyriiksi tuloo, mutta niinhän täälläpäin pruukataan sanoa, notta jos lompsasta loppuu, otamma loorasta lisää ;)
    pronttina Keekis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo sun lista kuulostaa lähes samalta kuin melkein naapurin tässä vieressä.
      Katsastettiin eilen siellä kukkapenkit ja todettiin, että jotain siellä nousee, mutta mitä? ja yks ruusu, joka näyttää pystyynkuolleelta, mutta terhakkaasti tekee uutta alkua juuresta. Mitäan havaintoa ei ole puuttuvista, vaikka onkin mun äidin entiset kukkapenkit -ei tässä keksi edes omista penkeistään niitä puuttuvia. Ihmettelee vaan.
      Mulla selvis viime kesänä istutetut köynnösruusut, mutta vanhat maanpeittoruusut ei ole inahtaneetkaan.

      Pohojalainen sisu tekee karjalaiselle verenperinnölle hyvää (moon todennu sen jo oman pojan kohdalla, isänsä kun on pohojalaanen ☺)

      Iloisia ostoksia, Keekis! Ja jos sulla on yks ylimääränen "loora" niin pistä sisun matkaan.... ☺

      Poista
  2. Sinä taidat asua eri planeetalla, kun sinulla kukkii kukat jotka meidän pihalla ei vielä yritäkään. Välimatkaa ei kuitenkaan ole kun noin 20 km...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta, mä asunkin kesät paratiisissa -kyllähän sun se jo pitäis tietää ☺
      (täällä vaan ne käärmeet tulee ikkunasta, perhanat)

      Poista
  3. Täällä myös harmiteltu katoja. MIksei vuohenputk ja voikukat vois kuulua noihin kadon kokeneisiin lajeihin, PRKL!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mistäs sitten Voikukkapellossa tehtäis vuohenputkipiirakkaa jos ne katois...kysyn vaan ☺
      Mutta kotilot olis kyllä voineet kadota, oikeesti!

      Poista
    2. Meillä ei oo kotiloita eikä etanoita, kop kop. Liika on liikaa vuohenputkissakin... :D

      Poista
    3. No juu, kieltämättä! olen mä niitä sen verran juurineen kaivellut täällä. Uusiutuva luonnonvara, hyvin uusiutuva!

      Poista
  4. Voitonmerkkejä tein, kun löysin paleltuneeksi luulemani valkokukkaisen kuunliljan pilkistävän pikkuisen maasta. Vielä pitää jännittää kolmea kärhöä. Onko ne menetetty, vai puskeeko ne maasta uudet versot vain pahasti myöhässä? En muista tämmöistä kevättä olleen aikaisemmin. Yritän ajatella että nyt voikin sitten järjestää uusia lajeja kuolleiden tilalle. Jotain uutta vaihtelua siis tiedossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kärhöt voikin olla ongelma...ne on tainnut kupsahtaa aika monella. Minä vasta istuttelin ensimmäiseni. Kuunlilja taitaa olla melkoinen selviytyjä, mitä nyt jotkut lajikkeet nousee nyt toista hitaammin, normaalia hitaammin siis.
      Nyt on kyllä maltti valttia, monia kasveja vaivaa myöhäisherännäisyys, että eipä heitetä kirvestä kaivoon ☺

      Poista
  5. Täällä sama surullinen laulu. Viime kesänä laitoin uuden kukkapenkin oikein viimeisen päälle, nyt siinä asustaa enää muurahaiset ja kaksi kasvia, toinen liljoista ja yksi sammalleimu. 5 muuta taimea on kadoksissa ja tuskin enää nousevat, kun jo märänneitä juuria kopeloin. Viime kesänä lähtivät hyvään kasvuun ne, samoin kuin kärhö, joka sekin katosi. Innostuin tekemään myös kukkasipulipenkin...noh, siinä kasvaa nyt hädin tuskin rikkaruohot :D Vanha malvakin kadotti kaverinsa: kaksi pensasta oli melkein vierekkäin, toinen helottaa vihreänä toisessa ei mitään. Katsellaan, ensi syksynä paremmat havut päälle :) Mutta kuten sanot, ehkä niiden joukossa on myöhäisherännäisiä! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voih! kuulostaa turhankin tutulta. Mulla löytyi heti alkukesästä pehmeitä kukkasipuleita, olivat osin nousseet pintaankin, mutta ei vaan tullut mielen viereenkään, että jotain tällaista olisi odotettavissa. Toivotaan, ettei samanlaista talvea ole enää lähiaikoina tulossa, eihän tällaista kenenkään sielu kestä montaa kertaa !!

      Poista
  6. Kiitos kutsusta, mutta nyt valitsit, Pepi, huonon päivän. Samana päivänä on puutarhabloggaajien tapaaminen, sinne olen ilmoittautunut jo kauan sitten. Täytyy poiketa toisella kertaa katsomaan Lillan muutoksen tuulia. Sinulta kyllä käy rakentaminen kädenkäänteessä, totean taas ihaillen. Kato on käynyt monessa puutarhassa, mutta minusta tuntuu, että tästä kesästä tulee loistava kasvun kannalta. Hienoa, että saatiin kastelua välillä, nyt voi nousta viivästyneitä yllätyksiäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän näin pelkäsinkin kun kuulin Elämää ja elämyksiä-blogin Pirkolta, että tuollainen tapaaminen on järjestetty. Kovasti tuntuu monella olevan muutenkin menoa juuri tuona viikonloppuna, mutta kun näin on, niin näin on, ei voi mitään.
      Onneks en mitään kamalan isoa ole suunnitellutkaan, mulla kun ei oikein ole koskaan ollut tapana synttäreitäni sen kummemmin juhlia, pyöreitä tai ei.
      Mutta olet tervetullut koska tahansa, tiedät sen ☺

      Poista
  7. Onnekseni selvisin aika vähillä talvituhoilla. Toiveikkaana odotan vielä parin kärhön nousua ja toivon sormet ristissä, että yksi ruusu tekisi jostain silmun...saa nähdä, nyt on kyllä ollut niin lämmintä, että olisi jo pitänyt ilmaantua. Ei voi mitään, mutta onhan sekin syy mennä taimikaupoille;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muutamia silmuja täälläkin odotellaan, samoin muutaman silmun kasvamista. Yksi villiviini sais alkaa näyttämään elonmerkkejä vähän enemmän kuin sen silmun verran.
      On tämä kovin erikoinen kevät.

      Poista
  8. Perennapenkin kalju pää näyttää tutulta. Vois olla meidän pihalta :). Joskin sillä erotuksella, että se on aina ollut samanlainen. Tai ainakin monta vuotta.
    Oikeesti mua masentaa koko piha nyt jotenkin erityisesti. Eikä ne sakeat siitepölylautat yhtään lämmitä mieltä. Eilen onneksi satoi ja kadut tulvi keltaisia lauttoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvaas olenko vielä tuota kaljua yhtään paikannut! No en! Pitäis vissiin, mutta sateet ei yhtään nyt houkutellut taimikaupoille.
      Tänään täytyy ottaa kasteluletku ja pistää taas kerran siitepölyt liikenteeseen, rilen jo yritin, mutta aina sitä vaan riittää!

      Poista
  9. Ihala Lilla on taas kukoistuksessaan! <3 Voi mikä harmi, tuo kato :( Meillä vissiin on sen uhriksi joutuneet pergolan kärhöt ja villiviinit. pelkät kuivat viimevuotiset ovat tolpissa, mitään uusviherrystä ei ole ilmaantunut, höh :(

    Olisipa kivaa nähdä Lilla livenä ja mikäs sen parempi syy kuin pyöreiden bileet. Meillä on juuri tuona viikonloppuna photo shootti Jovelassa (ei kuvata Jovelaa, Jovela on ainoastaan kuvauspaikkana). Joskus pitää kyllä kääntää auton renkaat tammerforssin suuntaan pitkästä aikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri hetki sitten tutkailin kaikki omat villiviinini ja ilokseni jokaisessa on elämää 😄
      Kaikki maanpäällinen on kuollut, mutta kaikkien kolmen juurelta on uutta kasvua alkamassa -yhdessä tosin vain yhden silmun verran, mutta parempi sekin kuin ei mitään.
      Ainakin tänä kesänä mahtuu porttikaaresta kulkemaan isompikin ego (ikinä en enää tulevaisuudessa valita, että onpa ahdasta)
      Nyt kannattaa kastella ja kastella ja kastella niitä missä saattaisi olla juurakk hengissä 😉 Sieltä voi joku mattimyöhänen päättää herätä henkiin (kunhan ei sentään hukuta sitä)

      Voi, ajelkaahan joskus Tampesteriin, ois kiva nähdä 💕

      Poista
  10. Teki hyvää paneutua näihin tuhoihin laajemmin. Huomasin saman, minkä monet muutkin: selvisin aika vähällä. Esimerkiksi kaikki pionit säilyivät, ihme ja kumma, ja niitä on aika paljon. Samoin yksi ainoa kärhöni. Ja tuota myöhäisherännäisyyttä minäkin olen jo havainnut, eli se mikä jo näytti kuolleelta, saattaa sittenkin vielä elpyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä on pienellä alueella kovin erilaisia katoja käynyt, paljolti tontin kosteudesta riippuen. Mutta eiköhän me tästä kaikki toivuta kun luonto alkaa pistää kesän myötä parastaan 😉
      Kai sitä vois sanoa, että kukka sinne tai tänne. Kunhan ei o pioni....?

      Poista

♥kiitos kiitos kiitos ♥