keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Ei vaan pysty!

 Ei kykene.
Saamaan aikaiseksi mitään!
Oma rytmi on sekaisin kuin seinäkello, nyt saan jo sentään nukuttua vähän enemmän kuin sen muutaman tunnin yössä - oikeastaan lähentelee jo normaalia, mutta kun nukkumaanmenoaika on tuolla aamukolmen ja -viiden välilllä, niin eihän siinä kamalasti kehumista ole.
Ei vaan kannata aiemmin mennä sänkyyn pyörimään, siinä menee vaan hermot.

Joka toinen blogi jo hehkuttaa joulu kuka milläkin tavallla...onks se ihan oikeesti jo kohta?
Ihan väen vängällä tunkesin itseni tänään Prismaan samalla kun vein fillari huoltoon
(on kuulkaa makeeta kun fillarointikausi on ollut puolitoista vuotta yhtä soittoa -no, oli se pieni lumikausi viime tammi-helmikuussa) ja kävin ostamassa rinsessoille lahjuksia.
Mun pienet...milloin Robinista on tullut kova juttu? ☺

Noh, elämä mennä ketkuttaa miten ketkuttaa.
Välillä intopiukeena ulkona kunnon happihyppelyillä
- ja välillä ihan yhtä piukeena sohvan pohjalla. Piukeena kaikesta möttösokerista.
Heeeelp! Potkaskaa nyt joku jo...

Juu, addiktoituva. Minä. Kyllä. Sokeriin. Telkkariin. Mihin milloinkin.
Vaikka sitten opettelemaan jotain mitä en osaa.
En edes laita kuvaa siitä mitä "joulupukilta" tilattiin, mutta tässä on pari harjoituskappaletta.
 On niillekin kummallekin parit.
Ja hiiiiirvee läjä lankoja lattialla. Eli harjoitukset jatkuu.
Kaikkea sitä tuleekin luvattua...ei maar, kivaa tämä on kunhan vaan käsi kestää.
Leikkausjono taitaa olla helvatan pitkä, pääsin jo kirurgille ja kuviin, mutta tuumasi magneettikuvan olevan tarpeen kun jotkut käden luut näyttää olevan vähän irrallaan???
Mitä sitten lieneekin? Mutta onks se nyt ihme? Irrallaan olo siis.
On mulla jalatkin irrallaan. Maasta... Kuulemma...

No mutta, asiasta aidan seipääseen!
Selittäkääpä mitä tässä on tapahtunut -lupasin kertoa kunhan vähän aikaa on kulutut,
ja huomenna tästä on kuukausi.

Aamulla oli soitettu Hoitokodista ja pyydetty äiti sinne. Oli aika.
Äiti lähti ja tajusi vasta lähdettyään, että systeri ei olekaan vielä lähtenyt töihin.
Soitti systerille, joka sitten otti ja fillaroi hoitokotiin.
Molemmat yrittivät soittaa minulle - ne on nuo sulkeissa olevat neljä kertaa, ne soitot.
Olin kyllä hereillä, touhusin mitä touhusin - mutta puhelin ei inahtanutkaan!!!
Systeri sanoi jälkeenpäin, että koko ajan tuli tiedoite, että puhelimeen ei saada yhteyttä!
No, tuolla ne puhelut näkyy kuitenkin.
Vasta kun aukaisin ipadin näin systerin laittaman meilin, että isä nukkui pois, tajusin vilkaista puhelinta -ja äimistyin kun näin, että muka kahdeksan puhelua tullut!!

Kuka tai mikä oli se voima, joka pisti mun puhelimen tuon yhden ainoan aamun ajaksi täysin pelaamattomaan kuntoon? Se ei nimittäin yhdistänyt minuakaan taxikeskukseen, 
piti ottaa ottaa simkortti pois ja vaihtaa toiseen puhelimeen.
Tätä ennen tai tämän jälkeen ei mitään häikkää.
Kun kotiin tultuani pistin simkortin takaisin, puhelin pelasi aivan normaalisti.

Sattumaako?
Minä en usko sattumiin.

39 kommenttia:

  1. Täällä myös unirytmit tämän saikun takia entistä enemmän sekaisin - tutulta kuulostaa tuo sinun aikataulusi!
    Hienoiltahan nuo sukkaset jo näyttävät - ei onnistuisi minulta, vaikka ei käsissä tiettävästi niitä irtonaisia luita olekaan. Päässä saattaa jokin kolista - no, niska narisee ja jupisee ainakin;)
    Ja ei - en usko sattumiin minäkään - en ainakaan noin monta kertaa!
    Hyvää keskiviikkoa sinulle♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiks se vähän niin ole, että jollei jostain natise ja kolise, niin ei tiedä olevansa elossakaan :D
      Jos joku olis sanonut jokunen vuosi sitten, että mä kudon sukkia, niin olisin nauranut itteni tärviölle ...mutta niinhän sitä on itsensä yllättänyt moneen kertaan jo muutenkin...

      Minä oon vakaasti sitä mieltä että joku - kuka lie- säästi minut niiltä viimeisiltä hetkiltä, nyt viimeiseksi kuvaksi jäi kun faija vilkutti sängystä edellisenä päivänä kun lähdettiin kotiin :)

      Poista
  2. Osanotto! Sukista tulee mieleen DaCapo-suklaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Ja nyt työn alla olevista tulee kiskis....seuraavista varmaan mansikka ja sitten tosca! Ei ihme ettei makeanhimo hellitä :)

      Poista
  3. Noi sukat on makeet kenelle menossa....saattaisin ehkä arvata:)
    Tuosta puhelin hommasta en tiedä tai osaa sanoa ja nykyisin tapahtuu niin uskomattomia asioita ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo on pienimmälle, kaikille tulee omanlaisensa, värikoodi vähän vaan pettää kun lilan väristä sopivaa lankaa ei löytynyt. Mutta aina voi soveltaa :)

      AINA on tapahtunut ihmeellisiä asioita :D (aina niitä ei vaan huomaa tai ajattele)

      Poista
  4. Kerrassaan outoa sattumaa ja onko sattumia. Aina niistä löydän jälkikäteen jonkin viisauden. Täälläkin kaikki sujuu hitaalla, nyt ei vaan suju mikään. Kyllä se joulu aina syntyy kuitenkin. Voimia ja osanottoni. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, onko?
      Hitaus taitaa kuulua vähän asiaan tähän aikaan vuodesta, ainakin jos siihen on mahdollisuus.
      Onneksi ei tarvitse stressata joulun vuoksi. Ja kiitos!

      Poista
  5. Voimia sinne. Sattumista en tiedä, mutta oudolta kyllä vaikuttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli niin käsittämätöntä, mutta ehkä sen vaan näin piti mennäkin :)

      Poista
  6. Osanottoni. Näitä kummallisia sattumia tapahtuu... on sattunut omallekkin kohdalle Järkevää selitystä olen tapahtuneille yrittänyt keksiä, turhaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus sitä vaan täytyy myöntää, että on asioita joita ei voi selittää. Ei tämä ensimmäinen ollut minullakaan, tuskin edes viimeinen. Ja kiitos!

      Poista
  7. Täälläkin mennään nyt jotenkin niin alakantissa ja syvissä vesissä, että huhhuijaa. Vasta oli elokuun alku ja nyt sitten pitäisi muka jotain joulua alkaa touhottaa. Ei pysty. Zemppii ja voimii - kyl me täältä vielä noustaan <3
    Ja tuo puhelinhomma on kyllä aivan uskomaton...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä vaan on nyt jotenkin ilmassa :/
      Ja nimenomaan, vasta oli elokuu!! Tämä syksy on kyllä ollut sellainen, että hyväkin kun on vähän sumussa mennyt.
      Noustaanhan me :D

      Poista
    2. Täält saa sit pastaa ja sielunhoitoa aina jun ei jaksa...

      Poista
    3. Mä niiiiin tiedän sen :D

      Poista
    4. Mennään pastalle alkuvuodesta. Jos ei pasta tuu tänne :)

      Poista
  8. Unohtui sanoa, että iiiiihanat dacapo-töppöset :) Taitava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtaiskos Hurmuri pistää tömmoiset töppöset jalkaansa, rinsessoille kun nyt tulee tuota sukkamallia kaikille :D - että olis niinkuin joutilaana...

      Poista
    2. Mikä jottei, jos vaan hurmurin jalka mahtuu dacapoon :) Noin 14 senttiä on kavion pituus :D

      Poista
  9. moi pepi! pakko kommentoida, tuo puhelinjuttu ei ole todellakaan sattumaa. näitä tapahtuu näköjään vain niille, jotka ymmärtävät näitä tapahtumia..

    -.tiina-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saattapi olla, saattaapi olla :D
      (Tai sitten kaikki ei vaan huomaa?)

      Poista
  10. Suloisia sukkia. Kylläpä on outo tuo puhelinjuttu, et tietenkään olisi tuollaisessa tilanteessa pannut puhelinta kiinni. Minulle kävi päinvastoin. Kun isäni kuoli, hyvin kauan sitten, heräsin puhelimen pirinään keskellä yötä, se oli lankapuhelinaikaa. Kun menin vastaamaan ei siellä ollut ketään eikä linja edes auki. Isäni kuolema oli odottamaton, hän lähti ns. saappaat jalassa. Vasta aamulla sain suruviestin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No yhtälailla outo on tuo sinunkin puhelinsoittosi!
      Elämä on joskus kummallista, täynnä käsittämättömiä asioita.
      Minä olen aina luottanut yhtälailla niin intuitioon kuin myös siihen, että jotain asioita vaan kertakaikkiaan tapahtuu. Ja yleensä tapahtuu juuri niinkuin on pitänytkin.
      Tänäänkin tapahtui - mutta kaikki asiat eivät kuitenkaan päädy tänne blogiin :)

      Poista
  11. täällä puhelimet pelaa aina miten sattuu....nyt kyllä käy kateeks,sää oot kerenny!No,mää oon iitaillu ja käyny töissä(tää ei oo keljuilua) tahtoo nykyään,kun ottaa sukan teoksen,niin karkaa langat ja kaikki muu tai joku huutaa pyyhkimään/vettä/leipää/leluja/tai jollaki on pask...housussa....että silleen,hyvin pyyhkii.............

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä huoli, ei tuokaan vaihe ikuisuuksia kestä :)
      Mulla oli just isommat rinsessat täällä kainaloisina hetken aikaa.
      Tuo mun kutominen on niiiiiiin hidasta!! Nytkin tuijotan telkkaria ja ihmettelen että mihis mä nuo kutimet jemmasin (piti saada pois tarkoilta silmiltä) kun täytyy koittaa saada kaikki valmiiksi ennen sitä meidän aikaistettua joulua. Enköhän minä ehdi....vaikka nytkin on kalenteri niin täynnä, että välillä ihmettelee kuinka on oikein töissä ehtinyt "aikoinaan" käydäkään....

      Poista
  12. Onpas outo sattuma tai sitten jotain muuta, tiedä häntä. Vaikka elämä nyt sinun kohdallasi näyttää niitä synkimpiä puolia, niin kyllä kaikki taas aikanaan näyttää valoisammalle. Mutta ihania pikku töppösiä olet tehnyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään just sanoin kaverille, että en tiedä onko se kirous vai sittenkin siunaus,,että kaikki tuli samaan aikaan. Ehkä tässä nyt menee samaan rahaan kaikki ja sitten taas porskutellaan eteenpäin.
      Töppöset on kivaa vaihtelua, yhdet työn alla parastaikaa!

      Poista
  13. Oon sitä mieltä, että kaikella on tarkoituksensa. Enkä myöskään usko sattumiin. Mun oma isä kuoli 8 vuotta sitten. Yöllä. Yksin. Sairaskohtaukseen. Mää tiesin että niin käy. Jostain vain tiesin. Huomasin odottaneeni puhelua jossa kerrottiin isän löytyneen kuolleena. Kummallista.

    Jaksamista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus sitä vaan tietää, tuntee ja aavistaa. Ja joskus tuntuu, että joku muu järjestää jotain - kuka, sillä ei niin ole merkitystä :)
      Kiitos !

      Poista
  14. No ei siellä mummulla taas kauaa nokka tuhissut sukkien kanssa,oot sä vaan eri kätevä,sanois Suomisen Olli ja niin muuten sanon minäkin:)
    Sattumat sopii soppaan vaan enpä oikein usko tuon puhelinhommelin sattumaa olevan, tuo oli puhelu jota et olisi halunnut saada etkä sitten saanutkaan, niin se vaan taitaa olla♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kummasti koukuttunut koukkuun ja puikkoihin taas kerran :)
      Tai no, nuo puikot on aika uusi tuttavuus, mutta alkaa meistä kaverit tulla.

      Ja juu, en olis puhelua halunnut, en edes koko tapahtumia - mutta jotenkin vaan tuntuu niinkuin joku jossain olis tiennyt minua paremmin millainen "viimeinen muisto" on mulle parempi...

      Poista

♥kiitos kiitos kiitos ♥