sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Melkoinen muutos

Viikossa on tullut syksy, pakko myöntää.
Sisällä sitä ei onneksi juuri huomaa...
Lilla on jos ei nyt ihan talviteloilla niin ainakin sinne päin.
Sisällä toki takka töhöttää lämmintä tarpeen vaatiessa, mutta enemmän on ulkona tullut oltua hommissa kuin sisällä istuskeltua. Vähän sielläkin, ainakin kahvien verran.

Lokakuun toinen päivä oli vielä näin kesäistä
 Nyt on ruukut tyhjennetty, perennat leikattu, Lippakioskin verhotkin kuivuvat parastaikaa kuivaushuoneessa. Varasto on tyhjennetty, siivottu ja järjestetty uudestaan, pihasuihku tyhjennetty.
No, laiska töitään luettelee....mutta hommat alkaa olla viimeisiä haravointeja ja kalusteiden talvipaketointia vailla valmiina. Sitten voi vain käydä sisällä fiilistelemässä ja istuskelemassa kaffekupposen kanssa.
Pihalla on niin syksyistä, niin syksyistä...kuulunee asiaan...
 Joku yksittäinen yrttynen jaksaa vielä kukkia, jätin marketoistakin osan maahan, olivat kasvatteet niin mahdottoman paksun varren, että postiivisena ajattelin josko vaikka talvehtisivat maassa -eivät kyllä taida, mutta eipä tuo mitään ota jos ei annakaan. 
Harjaneilikka ei paljon kukkinut, mutta komea pehko laatikossa kasvustoa edelleen.
Ja yksi yksittäinen ruusu jaksaa kukkia vaan.
Maksaruohoa on kotona juurtumassa, en vaan ikinä muista ottaa mukaani sitä, jonnekin sitä vois toisenkin puskan räntätä kasvamaan -en vaan oikein tiedä minne.
 Jotenkin masentavaa aikaa syksy muutenkin, tämä syksy erityisesti,
mutta eikähän se kevät taas sieltä koita aikanaan kuitenkin.
Minä vaan olen niin kevääseen ja kesään päin kallellaan, että joskus tuntuu, että saa repimällä repiä jotain hyvää tästä koko ajan pimenevästä ajasta.
Olkoon nyt vaikka se, että.....äh en minä tiedä!
Onks tässä jotain hyvää???
Valmistautuminen talvihorrokseen??

 Viimeiset dahliat on muuten kestäneet pari viikkoa maljakossa, nyt alkavat olla aika huonossa hapessa, mutta ehdinpä pelastaa ennen niitä ensimmäisiä yöpakkasia!
 Pelastin yhden amppelinkin Lillasta kotiparvekkeelle, eipä se sieltä juurikaan näy mutta en vaan raaskinut heittää roskalavalle, jonne kaikki muut menivät keskiviikkona.
Kurkin aina aika ajoin vieläkö siellä ollaan hengissä, näin hyvin voitiin vielä hetki sitten.
Kuvasta voi hyvin päätellä miksei kaupunkiparveke paljon houkuttele "asumaan"....

Nautitaan tai sinnitellään, kuka mitenkin!

28 kommenttia:

  1. Olen kyllä niin samaa mieltä tästä vuodenajasta, sitä alkaa kummasti jo odottelemaan (melkein) lunta maahan. No mutta lohduttava ajatus on että kyllä se kesä taas sieltä tulee, vaikkakin nyt se tuntuu aika kaukaiselta ajatukselta. Olet ollut ahkerana, meillä ne kaikki ränsistyneet kukat lötköttävät vielä pihalla...toki joku vielä kukkii ihmeen kauniisti. Kyllä se tästä, rämmitään yhdessä läpi ankeuden!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei lunta, ei ei ei! Jouluna vasta! Tai no, edelleenkin kaikille lapsille sa pari kuutiota takapihoilleen :D

      Mun oli pakko olla ahkerana kun siirtolava tuli keskiviikkona ja siihen sai viedä kaikki risut sun muut.
      Olis ollut vielä puissa karsittavaa, mutta ei vaan ihan kaikkeen revennyt. Keväällä sitten...?

      Poista
  2. Juuri tulin ulkoa köhisemästä sisälle köhisemään, ei malta sisällä pysyä, kun on niin paljon hommaa pihalla. Sain ruukut tyhjättyä ja suihkukaivon samoin ja nyt on vilu. Takassa tuli lämmittää kylmenneitä luita ja tätähän on sitten tiedossa monta kuukautta. Ei takkatulessa mitään vikaa ole, mutta tuo ulkona hiljalleen kylmenevä, harmaantuva ja pimenevä keli - yök. Marraskuu on mielestäni se pahin mitä olla voi, joulukuu sitten menettelee joulua odotellessa. Sitten kun pääsee tammikuuhun, alkaa jo ajatus siirtyä kevään suunnitteluun ja se alkaa helpottaa. Jos voisin, lentäisin marraskuuksi jonnekin kauas lämpimään ja aurinkoon...
    Mutta kyllä tämä tästä taas iloksi muuttuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän tarvii vissiin vaan hautautua kirjojen ja vilttien keskelle muutamaksi kuukaudeksi :)
      Jos nyt vaikka ehtis jotain lukeakin kun kesällä ei kerennyt...tosin en minä tiedä ehtiikö vieläkään.
      Eiköhän meistä yks sun toinen lentäis vaikka minne jos vaan voisi...täytynee vaan lisätä vaatekerroksia...

      Poista
  3. Oon kanssasi samaa mieltä tästä ajankohdasta ja pimeydestä on jotenkin sellainen blääh-olo en osaa kuvailla ja mistä johtuneekin jotenkin se on aina kesän jälkeen sellaista että.....
    Niin ja eikö me oltukin niitä kesän ihmisiä:) syntyajan kohdaltaankin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täysin kesäihmisiä! Kohta nukahetaan pystyyn ja herätään joskus maaliskuulla :D

      Poista
  4. No sitten vaan lyhdyt ja kynttilät ym. valot palamaan ja kurpitsat esiin. On tämä pimeä aika kieltämättä liian pitkä mutta joulu piristää ja sitten päivä taas pitenee.. Mukavaa sunnuntaita. Tv Marja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki muut on jo käytössä, mutta kurpitsat puuttuu. Vieläkö nekin pitäis :)
      Meinaakko että auttais :D -onneksi on kohta pienen halloweenrinsessan synttärit! Ja äidillään samana päivänä!.

      Poista
  5. Sinä olet ollut reipas :) Meillä on syyshommat vielä tekemättä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli pieni pakko olla kuten jo tuolla ylempänä kerroinkin :)
      Ja parin päivän päästä menee taas vesikin poikki.

      Poista
  6. En oo siis ainut jonka mielestä syksyn vois kieltää laissa! Ällllöttävää pimeyttä ja harmautta ja masentavaa nähä ku kukat jne kuolee!
    Ainut mikä pitää minut järissään on tuleva joulu (joka taitaa nykysin olla myös musta) ja sitten tammikuussa alakkaa mennä' paremmin kun tietää että KOHTA SE KEVÄT TULLOO!! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntuu ihan kuin ei kesää olis ollutkaan kun kaikki kukkeus ja vihreys hävisi ykskaks.
      Tottapa turiset, tammikuun jälkeen alkaa odotella jo kummasti kevättä.
      Siihen asti pitäis keksiä jotain kivaa, muutakin kuin sohvaperunan elämää niin houkuttelevaa kun se onkin :)

      Poista
  7. Marskun kanssa ihan samaa mieltä, kun vois hypätä tulevan pimeän, märän ja jäätävän ajan yli!
    Jos olis liikaa rahaa, vois hommata talven ajaksi asunnon jostakin lämpimästä. Nyt hetkeksi auttaa, kun tiedossa on marraskuussa +37C...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi sinä onnellinen!
      Vaikka on se melkein neljäkymmentä astetta aikas paljon...kumminkin... :D *kateelllisena*

      Poista
  8. No täällä sitten syksy ja talvi ihminen, vaikka rakastan myös kesää yli kaiken :D mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän syksy harmittaa.On ihanaa"pukea taas päälleen" kun kesä menee niin kepposissa vaatteissa...sinä sen sanoit, luetaan hyviä kirjoja, käperrytään lämpimien vilttien alle, ulkoillaan vaikka sataa niin pukeudutaan sen mukaan, sitten sauna päälle ja lämmitelemään.Mitä pimeämpää sen ihanampi, kynttilät ja lyhdyt loistaa, ei ne
    valoisassa miltään näytä.Sisustetaan kotia syksyyn ja talveen, jos on renmppaamista nyt on siihen oiva
    tilaisuus,leivotaan, kokkaillan hyvää ruokaa, aloitetaan joku kiva harrastus ;) marraskuussa voi aloitella taas Joulujuttujen suunnittelun, kirppareita sun muita on kiva kierrellä nyt, kun kesällä ei niissä viitsi kauniilla ilmoilla luurata(vaikka minä käyn silloin kun käyn, oli mikä vuodenaika hyvänsä) tai sitten ollaan siinä horroksessa, ihan rauhassa hissun kissun, joka sellaisesta tykkää..voisin sanoa että minä ainakin, kun koko kesän ravaat kamojen kanssa mökille ja takaisin,vaikka se niin ihanaa on ja ihana paikka, on myös ihanaa olla kotona!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua :D
      Sä kuulostatkin niin energiseltä, että alkaa väsyttää :)
      Ei maar, kaikkeen tottuu, kurjuuteenkin? Alku on aina hankalaa, mutta sitten kun alkaa jo tottua, niin huomaakin, että kohtahan ollaan jo keväässä.
      Nyt on kaikki suunnitelmat jäissä, mutta jos vaikka kaivelis mielen sopukoista miten niitä villasukkia tehdään....olishan se jo jotain sekin, eiks vaan...

      Poista
    2. :D No kyllä,voi,kun osaisinkin kutoa...vaan olen luvannut opetella sitten,jos minusta joskus tulee mummu ;D

      Poista
    3. Minä opettelin vasta viime talvena...

      Poista
  9. Haikeata aikaa, ei millään haluaisi vielä kumota ruukkuja. Mutta sitä paremmalta taas tuntuu kevät ja kesä kun vähän kärvistelee ja kärsii ensin. Tosin lyhyempikin aika riittäisi. Vielä on kuitenkin kaunista ja lämmintäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos olis ollut yhtä ihania syyskelejä vielä viime viikolla kuin oli edellisellä, olis ollut aivan mahdoton tyhjentää ruukkuja ja pätkiä perennoja - olis jäänyt kamalasti talventörröttäjiä :)
      Nyt helpotti se, että osa oli jo kärsinyt yöpakkasista sen verran, että olivat jo ihan nuupahtaneita.
      Mutta haikeaa, haikeaa on. Niinkuin syksy aina.

      Poista
  10. Ei, syksy on hyvä. Niin kuuluu olla juuri nyt. Pimeät aamut, joita syyttää melankoliasta. Hämärä, johon piiloutua uutteruudelta. Takkatuli ja kynttilät, joihin piilottaa pölypallerot ja kaikki muu keskeneräinen. Syy kipaista aikaisin nukkumaan ja syy jota syyttää siitä, kun ei taaskaan jaksa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onhan tämä hyvää akkujenlatausaikaa, mutta jotenkin vaan tuntuu, että akut tyhjenee kun ei tee mitään....tai stten minä nyt vaan käyn muutenkin tyhjäkäynnillä :/
      Sais kuitenkin olla vähän lyhyempi tämä aika tästä kevääseen....tässä ehtii saada muuten pian makuuhaavoja :D

      Poista
  11. Ihanaa; Lilla siis jäi!!! Onko mitään tärkeämpää ja kiinnostavampaa kuin puutarhailu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. PS. Ja tuo eka kuva siis niin sikaihana!

      Poista
    2. Tuota ekan kuvan "maisemaa" istahdin hetkeksi tänäänkin katselemaan, rakas on.
      Ja toivon sydämestäni, että saan Lillan pidettyä. Monta, monta mutkaa vielä matkassa kuitenkin.
      Mieli tekis tuolla maalaillakin, mutta jotenkin vaan en vielä voi...

      Poista
  12. Toivon minäkin,että onnistisit Lillasi pitämään.
    Kiitos vinkistä, meitä oli tänään 5 naisen porukka tutustumassa Hyvän tuulen puotiin. t Riitta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiks olekin ihana kauppa!!

      Poista
    2. Jeps! Jauhemaalia mielittelen,värivalinta käynnissä. Puusohva kaipais uutta väriä.

      Poista

♥kiitos kiitos kiitos ♥