Niskasta kiinni!

Kummasti sitä vaan kävelee tekemättömien töiden ohi.

Keittiön pöydälle alkoi kerääntyä syksyn satoa odottelemaan

että koku tekis niille jotakin.

Ei näyttänyt kukaan tekevän vaikka minäkin odotin :/

 Eilen kun hain matkahuollosta puolukat -kiitos vaan astan emäntä taas kerran ☺- tulin siihen tulokseen (muutaman lisätunnin katseltuani ja odoteltuani) että ei niille todellakaan kukaan muu mitään tee. Joten illalla otin itseäni niskasta kiinni ja raahasin ruotoni tuolinmutkasta keittiön puolelle.

Oman tomppelin tomaatit on pistelty kokatessa parempiin suihin, omppuloiset on menossa töihin (niitä saa Lillasta tänään lisää!) ja puolukat on survottu talvisäilöön.

Ja meni tuo marja-raparperipiirakkakin pakkaseen, ihan vaan muutama pala jäi kaffeen kanssa ☺

 

Arvatkaas mitä täällä mummu syö monta päivää.

Onneksi maistuu ☺

 

Mukavaa syysviikkoa!



Näinkin voi käydä

Lauantaina oli ihan superhieno päivä.

Ihan jo kelinkin puolesta, mutta muutenkin.

Lillaan meno tosin vähän viivästyi kun piti käydä ihastelemassa systerin rymsteerauksia.

 

Mun on erinäisen kerran pitänyt ottaa kuvia siitä miltä Lillassa näyttää silloin kun sinne menen.

Etupiha on nimittäin ihan keltaisenaan lehtiä.Se juoppo-Koivu perhana.

Ihan syksy!

Ja takapiha on kylpenyt auringossa. Ihan kesä!

Mitä nyt nurmikko on täynnä omppuloisia ☺

Että ne on pitänyt kuvata.

Miksen sitten ole...no, joku piru huutaa mun pääkopassa, että "ihan kiva, mutta tee tälle jotakin"

Siihen jää tavarat yleensä kuistin tuolille ja mä heilun samointein haravanvarressa.

Ja sitten pussitan omppuloisia.

Ziisus, että niitä on riittänyt. Ja riittää vieläkin!

 

No, tuli sitten ilta.

Keli oli edelleen mitä mainioin, just  sitä mitä se (meinasin kirjoittaa näin elokuussa on kun tuntuu ihan sille) parhaimmillaan on tähän aikaan vuodesta.

Mä oikasin jossain kohden itseni Annastinaan lehden kera...ja hups...

Ei, en nukahtanut!

Mutta unohdin ajankulun ihan tyystin, oli ollut tarkoitus lähteä kotiin hyvissä ajoin, kassissa oli pyykkiä ja kaikenlaista muutakin tavaraa taas kotiin menossa talvehtimaan (enhän sanonut noin, enhän - keskellä kesää!!) ja itsekin teki mieli suihkuun. Mutta siellä mä vaan Lillassa lorvin!

 

Ja huomasin, että onpas hämärää.

 Paljon hämärämpää kuin miltä kuvassa näyttää.

Lukuvalo ainoa valo ja takka lämmitti mukavasti.

 Ulkona syttyi ensimmäinen "katuvalo"

 No, minähän hilpasin pihalle kameran kanssa katsomaan josko nuo sisäpihan valotkin toimis katoksessa.Toimi ne, just samaan aikaan syttyivät, ensin etummainen ja heti perään taaempikin.

 Puskissakin lymyilee pari valoa

 Hyvin toimii!

 Ja ihan pakko pyörähtää toisestakin suunnasta katselemaan.

*räps räps*

 Räpsytellääs nyt vielä kukatkin kun ovat niin hyvin hengissä ☺

 Sitten tuli tunne että kukas sammutti valot?!

 Alkoi nimittäin pimeä laskeutua siihen malliin, että oli ihan oikeasti mietittävä, että jäänkös tuonne takan lämpöön ja kömmin sitten yöksi viileisiin lakanoihin untuvapeiton alle.

Ja herään aamulla helevatan viileeseen mökkiin.

 Mukavuudenhalu voitti!

Ja hyvä niin, heräsin nimittäin aamulla kuudelta, söin aamupalan, luin tunnin verran ja nukahdin uudestaan. Lillassa mä olisin hytissyt kylmässä ja miettinyt, että ei helvata - onks pakko tähän aikaan lähteä ABCilta hakemaan jotain murua rinnan alle.

 

No, on se hyvä kun voi valita.

Ja lähteä siinä vaiheessa kun vielä hämäräsokea näkee ajaa ilman fillarin valoa...vaikka kuinka on katuvalot ja lyhty matka, niin se ei todellakaan ole kivaa :|

Että pitäis ostaa valo? No niin pitäis!

(olis pitänyt jo pariin edelliseenkin fillariin)

 

Tarttis vissiin ottaa ja pesasta viimein niitä pyykkejä(kin)

Minuun on iskenyt ilmiselvästi lorvikatarri.

 Itseasiassa aika pahakin.

Kerkee ne pyykit. Ja ruuat... ja...mitä niitä hommia olikaan...

 Nautitaan elämästä.

Nuuskutellaan kukkia ja tunnelmoidaan kynttilänvalossa.

Lorvitaan. Jookos?

 

Ai juu, yks aamu oli aika hulppee sumu!

Viideltä.

(älä kysy)

 

CU _☺/



Valmis!

Onko joku jo ihmetellyt, että mitä kummaa se siellä oikein säätää kun ei näy, ei kuulu.

Ainakin täällä on kurkkimassa käyty - ja mikäs sen mukavampaa.

Olen minäkin muiden blogeja kurkkinut, mutta en tiedä onks mun masiinassa vikaa kun se pyörittää niin maan perusteellisen hitaasti. Kommentitkin on jääneet monesti väliin sen vuoksi.

Ja läppäri ei taasen ole aukaissut kuvia, saattaa olla että yksi on auennut koko postauksesta!

Tosin, joku muukin oli jossain valitellut samaa - eli siinä tais vika olla bloggerin päässä?

Että suo siellä, vetelä täällä!

 

Mutta...siihen leikkaan-liimaan-askartelen...eikun siis suunnittelen-piirrän-annan muiden rakentaa-minä maalaan-osastoon, niinhän se meni!

Aloitetaanko alusta?

Viikonloppu ja maanantai meni piirrellessä ja suunnitellessa, mittaillessa ja puhelimessa.

Tiistai sitten muissa touhuissa.

Tämä kuva on keskiviikko-iltapäivältä kun tulin töistä.

 - ja tämä samaiselta illalta kun lähdin kotiin joskus kahdeksan pintaan :D

Torstaina töistä tullessa näytti tällaiselta, mökkinaapuri töissä.

(joku saattaapi muistaakin "omituisen höpöttäjän" - omat lapsensa siis ristineet noin, en minä)

 PellePeloton oli hakemassa samaan aikaan jotain työkalua kotoa.

 Ja kun työläiset poistui, alkoi mun maalausurakan ensimmäinen  toinen vaihe.

Ja tämän naköisen työmaan minä sitten jätin työmiehille  odottamaan aamua.

 Ja kaikki loput kuvat on sitten tämän päivän, perjantain, satoa.

Yksi lauta siirrettävä vielä ja muutama ruuvi vielä sen jälkeen paikoilleen.

Ja se on sitten siinä.

Mutta sehän tarkoitti sitä, että minä sain maalata loppuun!

Ja kalustaa, tottamooses! 

 Joku ajattelee nyt, että entäs verhot?

Että tuleeko ne takaisin?

No, ei ne samat ainakaan. Mutta saattaa olla, että ensi kesäksi virittelen vielä verhotangot ja ohuet verhot hyttysverhoiksi. Mutta se on ensi kesän hommia se. Saoin kuin toiseen kertaan maalaaminenkin.

 

 Hmmm....valopylväät on irrallaan vielä, vähän siellä sun täällä. 

 Taitavatkin saada paikan tuolta takanurkista molemmat. Joo!

 

Maisema naapureihin päin on kauheen aution oloinen, mun perennat aidan takana on tuusan nuuskana tämän projektin jäljiltä ja kun naapurikin pisti omat syreeninsä matalaksi, niin eipä siinä paljon olekaan muuta kuin mun aidantekeleeni.

No, ensi keväänä kaikki taas kasvaa. Jos vanhat merkit paikkansa pitää ☺

  Ja sitten muutama ihan muuten-vaan-kuva.

 

 (kiitos Bikke, sä järjestit monta kukkivaa yllätystä ☺)

Mutta niin se torikauppiaskin, jolta ostin muutaman ruusupavun.

Ne nimittäin oli kellokukkia. Vai mitä noi nyt on? Ei ainakaan ruusupapuja!

  

Nyt mä menen tuolinmutkaan suremaan tätä konkurssia, mutta iloitsemaan samalla tehdystä työstä ja mieleisestä lopputuloksesta. Nyt toivotaan vaan ettei katolle tule ziljoonaa kiloa lunta...sitten joskus!

Ei siis vielä. Tilattu kesä ei ole lopussa vielä ☺

 

Heikää taas hetkeksi!

Viikonloppuja!

Nauttikaa kesästä ♥

 

Tuolinpyöritystä

Lauantaina iski päähän ajatus.

Kirpparille!

Siis minä ☺

Ja mentävähän silloin on, se tieltää sitä, että siellä on jotain mulle!

 

Olin jo jonkun aikaa ajatellut, että haluan pari kovaa puutuolia lisää ruokapöydän ympärille,

halusin pois kaksi pehmustetulla istuimella varustettua (toivottavasti ne löytää uuden kodin tai mulla on tuoleja enemmän kuin laki sallii!) mutta en vaan ollut saanut tehtyä mitään asian eteen.

Nyt kun tuota mustaa pöytää on tullut tuijoteltua, on tullut tuijoteltua myös noita tuoleja...

Tuli puheeksi just pari päivää sitten systerin kanssa, hänkin lupas pitää silmät auki - aina niitä silloin tällöin kirppareilla pyörii.

 

Ei ehtinyt. Mä otin sellaisen suunnan, missä on parikin huonekalujakin myyvää kirpparia.

Eka...ei mitään. Nada. Nou nou, vain jotain seitkytlukua.

Toisella...hmmm....kierros ympäri ja paluu...HMMM!

Ei ihan sitä mitä hain.

Tai no, ei ollenkaan sitä, mitä hain.

Mutta kun mä niitä olin siinä aikani tuijotellut, niin ajattelin....miksei?

Tuo toinen tuoli on niin hassu, että se eroaa kaikista muista ruokapöydän tuoleista, mutta hällä väliä.

Että eikun soittamaan kulkuneuvoa ja pyyntö, että veisikkös portille, mä fillaroitten maalikaupan kautta, treffataan siellä.

 

 Mutta jestas, että sain hakea tätä seuravaa kuvaa!!

Yks hätävaratuoli Lillassa.

Kävi nimittäin niin, että kun tuolit oli kuistilla, huomasin että tuohan se lähtee kotiin!

 Ja tämä jää Lillaan!

Siellä se nyt nököttää juurikin alkuperäisessä asussaan - eikä ole ollenkaan sanottu että sille mitään edes tekisinkään. Se on aika sympaattisen näköinen just noin, ajan hampaan syömänä.

 

Tämä sitten matkusti lauantai-iltana kotiin fillarin korin päällä kohti käsittelyä.

Juu - en ajanut. Talutin ihan kiltisti. Oli nimittäin pikkuisen liikaa omppuloisia korissa ja ritsillä.

Jos tämmöi matami olis hypännyt vielä samaan kyytiin, niin silloin olis kyllä vanteet jo huutaneet hoosiannaa ihan soikeina :/

Kukaanhan ei varmaan huomannut, että tää on pikkuvikainen - sopii tänne :D

 Ja siinä hän nyt on. Liimattuna ja maalattuna.

Onneks ei o mikään pyhäinhäpäsy pistää uuteen uskoon vanhaa tuolia -ei mulla ainakaan :D

Ja sitä patsi johan siitä joku oli potkintu toisen jalan rammaksi. Selkäkin oli notkollaan.

 Kaveriksi pääsi poikkipuolaiset tuolit. Toinen on siis Lillasta.

 Toisella puolella kaveeraa pystyt.

 

 Että jos joku tarvii pikkusen pehmustettuja tähkäkuvioisia...ne on tuol palkin kautta...

 

Ai juu. Tehtiin vaihtarit.

Systeri toi varjostimen (jeeee :D ) jollaisia valitettavan harvoin tulee vastaan. 

Vei sen valkoisen hupun mennessään.



 

Heikää hetkeksi - jollei mitään kauheen akuuttia tule- mä nimittäin keskityn nyt hetkeksi

suunnittelu-, piirustus- ja rakennushommiin.

Jos kelit vaan edelleen suosii...

 

Lisää sitten kun....

 

♥

huhuu _☺/

...täällä taas...

Oli niin viileä aamu, että mitäs tässä muutakaan.

Omppuloiset saa odotella vielä hetken.

 

Oliskohan silmää häiritsevät tekijät pikkuhiljaa hoidettu järjestykseen.

 Systerin kellarin ja Lillan varaston kautta kotiin kulkeutui pari kuuskytsenttistä hyllylevyä.

Pari kerrosta Osmoa pintaan, samaa sävyä, jota vetelin keväällä sohvapöytäänkin.

Ja eikun poraamaan pari ruuvia....odotteli tuos irrallaan hetken kun pora oli tietty, tottakai, väärässä osoitteessa. Kiertolainen, mun porani...ruuvarini...mikä lie...

 Edellinen viritys oli sarjassa "ihan kiva"  se kun oli mitoittettu Singerille.

Ei siis noille singerin jaloille, vaan isolle ompelukoneelle.

(ei ole ennen-kuvaa, kaikkihan muistaa kuitenkin -jollei muista, niin onhan tuolla bannerissa...)

 Mutta kun kaikki tuppaa kiertämään, niin nyt nämä kiertolaiset kohtas toisensa, ja romunkerääjätyöpöytä pieneni ei-niin-romuakeräävän kokoiseksi.

Tämäkin on tuunattu tähän kuosiin uutta kotia silmällä pitäen...jos mä myyn Hyasintin, niin tämä tulee olkkari-ruokahuoneeseen, jollen, niin eteiseen - silloin se pikkuisen kapenee vielä tästä.

  Eikä mua tietenkään millään muota häiritse se, että sen lisäksi että se on tähän kohtaan sopivan kokoinen viimeinkin, sen värikin sopii tänne oikein passelisti.

Ja ei, valkoinen EI vähene. Se vaan muutti Ektorpeihin ☺

Tämä on sitä balanssin hakua.

Kun ei ole muutakaan tekemistä.

 

Musta maali muuten loppui, ei ole edes nuuhkaisun vertaa enää!

 

Luumuja on sitten senkin edestä.

Namskis.

Luumuja ja omppuja!

Vois sitä huonomminkin mennä :D

 

Kirppari tuolla yläpalkissa on sitten sen verran täydennetty, mitä tällä erää tulee.

Käykääs kurkkimassa josko jotain löytyis!

 

Mä lähden nyt pudottamaan omppuloisia puusta!

 

Viikonloppuja!

(taas _☺/ )