paluu todellisuuteen

..eli arki jatkuu.

Olen tässä pari päivää tapellut sovellusten kanssa, epätoivon vimmalla yrittänyt puhelimella tehdä päivitystä blogiin, mutta reisille menee. Kun ei pelitä, niin ei pelitä.

Toistaiseksi aika on mennyt tasan tarkkaan Lillassa, ja silloin kun ei ole mennyt siellä, niin on ollut joko rinsessakaarti täällä tai sitten olen ollut liikekannalla hommaamassa joko kukkia tai varastettujen tavaroiden tilalle uusia. 

Ja niitä sitten on. Niitä kadonneita. Yks kaks huomaat milloin mistäkin tavarasta, että ai juu, nekin on lähteneet...ja ne...ja...

Ja taas laitat vakuutusyhtiöön lisäystä listaan. Joka on jo aika pitkä.

Mutta ei mennä siihen, eletään tässä päivässä mieluummin.

Kesää on tullut hujauksessa, selkänsä kun kääntään, niin jotain pölähtää maasta ylös, vaan niin se taitaa olla nyt vähän joka puolella.

Täällä muutti telttakyllä olohuoneesta Lillan pihalle, ikkunan poka Lillasta olohuoneeseen ja sitten Lillan vintille, nyt sekin on jo taas omalla paikallaan. Silikonia ei ole lisätty rintavarustuksiin edelleenkään, mutta on spruutattu lippakioskin kattoon kun entiset silikonit on rapistuneet. On se rintavarustuskin kyllä vähän rapistunut, mutta ei nyt mennä siihenkään, eihän...

Eli ihan normiarkea?

Ai juu, niitä kuvia välillä, juu...

 Jos huomenna otan kuvan samasta paikasta, niin tielle ei varmaan enää näy...

Noh, elämä palaa mallilleen, toivottavasti. Henkisesti oli hyvin tärkeä saada paikat kuntoon, vaneri pois ikkunasta ja lasi ja ristikot takaisin kuten ennenkin.

 Onneksi on ollut näin lämmintä kuin on, päätin jäädä Lillaan yöksi eilen. Henkisesti siis samaa sarjaa kuin paikkojen kuntoon laittaminen, pakko ottaa niskasta itseään kiinni tai olis pian jäänyt ajatuksen tasolle koko yöpyminen. Ajattelin, että mitäs sitä tuonne touko-kesäkuun vaihteelle venyttää kun kerra yötkin on nyt lähennelleet kymmentä astetta.

Vähän oli puolen yön tietämisissä orpo olo kun sammuttelin valot, ajattelin, että näinköhän nukun kuinka sikeästi, säpsähtelenkö joka rasahdusta. 

Ja nakit, niin nukuin kuin murmeli! Heräsin kuuden aikoihin kun valo tulvi harjaaton alle, käänsin kylkeä ja heräsin puoli kahdeksalta hyvin nukutun yön jälkeen.

Nyt olen sitten taas kotona, pyykkihuoltoa ja vähän itsensäkin.

Tavarat ja sapuskat taitaa kyllä olla taas toisessa päässä...eikä edes nukuta...vetelin pienet päikkärit aurinkotuolissa alkuillasta kun poika näytti mallia äitenpäiväkaffeitten jälkeen.

Taisi nukuttaa molempia yhtä hyvin.

Eipä tässä tämän kummempia...insta ja huushollin face on edelleen vähän paremmin ajantasalla olemisesta ja elämisestä, niiden päivittäminen kun onnistuu puhelimella suitsait. Tämä vaatii aina pientä säätöä.

Minä ja mun masiina kun ei ihan vielä olla samassa osoitteessa kokoaikaisesti.

Mutta ei se kai niin päivän päälle...elämä jatkuu tahtiinsa ja jutut tulee omaan tahtiinsa...

...ei tämä niin kamalan vakavaa ole, vai mitä ☺

Tsau ♥