95-vuotiaan kauniit kasvot

Itsenäisyyspäivä klo 00. ja vähän päälle, aamuyön hämärässä.

Suomineito aloittelee 95-vuotispäiväänsä.

Kansalaiset lienevät allekirjoittaneen lailla seinien sisällä lämpimässä.

Maailmassa lähietäisyydellä ainakin kaikki näyttäisi olevan mallillaan.

 Päivän valjettua liehuvat siniristiliput tuulessa, ikkunastani näkyy peräti seitsemän kappaletta.

 Äkkiä hiljaisuuden rikkoo torvisoittokunnalta kuulostava soitanta, mitä mitä...

Ahaa, pieni kulkue...

 ...siellä, lumisten puiden katveessa pysähtyvät...

Laskivat seppeleensä talvisodassa kaatuneiden muistomerkille.

 Minä jatkoin matkaani Tampere-talolle.

Pari korttelia kotoa suoraan eteenpäin, ja mitä näkyikään...

 Komeat ulkotulet ja liput uljaassa rivistössä.

 Täällä juhli Suomen tulevaisuus omassa juhlassaan.

Pysähdyin hetkeksi katsomaan kun pientä, innokasta juhlakansaa jätettiin autoista pihaan, reippaasti astelivat juhlimaan, joku ilman saattajaa, joku vanhempiensa kanssa.

 Hymyhuulin oli helppo jatkaa matkaa.

Tampere on vanha teollisuuskaupunki, joten osoite oli selvä.

Kosken partaalle, kauneimpaan osaan kaupunkia.

 Suomineito näytti kameralle tämän kauniin osan kasvoistaan,

olkaapa hyvä! Liput liehuen juhlaan!

 

 



 

 



 Näistäkin pienistä luojan luomista pitää joku huolta,

pienen pieni, kumaraakin kumarampi, varmasti liki Suomineidon ikäinen mummeli heitteli ruokaa näille muovipussistaan,

 köpötteli hissukseen sen jälkeen kohti...mitä? Kotiaan, seuraavia ruokittaviaan?

Minä köpöttelin kolmen tunnin kuvaussession ja liki kolmensadan kuvan jäkeen kohti kotia, saunaa ja lämmintä ateriaa.

Suunnitelma oli ollut suunnata vielä kohti Näsijärven rantaa, mutta näpyttimet alkoi olla turhan kohmeessa,

kukkahattukin keräsi lumiräpäskää päälleen.

Keli heittäytyi harmaaksi, kutsui lämpimään.

Ehkä tämä riitti ulkoiluksi tälle päivälle.

Ilotulistus  taitaa saada jäädä...

Eiliseltä sain jo eisimakua kun Tampere-talon pihassa aloitettiin jo ☺

 

Eläköön Suomi!

Pitkää ikää!

 

Kaikille meille ☺